Ärsytyksen aiheita

Näyttää tuo blogini turhan aurinkoiselta, joten päätinpä sitten jakaa hieman turhaantumisen tunteitakin. Olin tänään toisella saksan kielen tunnillani, ja tasoni on kirjallisen testin ja opettajan arvion mukaan noin B1. Jos joku ei tunne eurooppalaista viitekehystä kielitaidon tasoista, se tarkoittaa toimivaa peruskielitaitoa. Sen mukaan pitäisi selviytyä kielialueella mm. tavallisimmista arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Tänään kyllä oli sellainen olo, että selviytyminen vaatisi lasillisen tai pari punaviiniä..Eikö me nyt vaan voitaisi ihan yhteisesti sopia, että puhutaan sitä englantia kaikkialla, eikä turhaan yritetä vaivata aivojamme enemmällä kuin yhdellä vieraalla kielellä? Turhautuminen! (*oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että saksa on kiva kieli ja yritän sitä oppia, kunhan vaan pääsen tämän alkukankeuden yli).

Kotiläksyinä tunteiden kuvailu. Mitenkäs sopivasti se sattuikaan!

Ja sitten siitä ihanan kevään hehkutuksesta ja talven puuttumisesta. En oikeastaan tiedäkään enää, onko se loppujen lopuksi niin hyvä asia päätellen tästä punkkien määrästä. Pariin otteeseen Facebookissa tästä ongelmasta olen jo avautunutkin, mutta täällä on ihan käsittämättömän paljon punkkeja! Maanantaina piti lähteä eläinlääkäriin, koska Hipun päässä oli ainakin kolme punkkia, joita emme saaneet poistettua ja yksi oli jo valehtelematta pikkusormen pään kokoinen patti. Koiran niskaan laitettiin punkkien torjunta-ainetta, joka ei varsinaisesti estä punkkien tarttumista, mutta sentään tappaa punkin sen päästyä iholle. Ajattelin, että punkit ovat varmaankin tarttuneet tuolta hevonpaskametsäpeltolenkiltä, jossa koira kirmaa vapaana niin, että puskat tutisee. Mutta kuinkas ollakaan, tänään poimin koiran päästä kolme pirulaista, jotka tulivat ihan tuosta meidän omalta pihalta. Yksi niistä oli ehtinyt koirasta jo hypätä minun hihaani! Lievästi ötökkäkammoisena olen lietsonut ällötystäni googlaamalla monenlaista faktaa punkeista (mm. se on hämähäkkieläin, joka ruiskuttaa uhriinsa puuduttavaa ainetta ennen kuin käy kimppuun..siis hyi kamala) ja niiden levittämistä taudeista, ja olen sen tiedon perusteella melkeinpä menettänyt jo yöuneni...

Punkkipihdit ja tuolla pienessä purkissa on yksi uhri, en tosin ymmärtänyt B1-tasollani, miksi se pitää sinne purkkiin laittaa?

Mutta jotain kivaakin sentään. Eilen olin Hippusen kanssa nuorten koirien leikkikoulussa (naapurin vanhempi setä pyöritteli silmiään, kun kerroin minne olemme menossa) ja olipa hauskaa katsoa, kun oli samanikäistä leikkiseuraa koiralle tarjolla! Yksi kerta maksoi 5 euroa, ja menemme sinne varmaan ensi viikollakin. Paitsi että koiralle on sopivaa seuraa, myös emännälle tarjoutuu hyvä tilaisuus opetella kieltä tosielämässä. Siellä on myös koirakoulutusta, mutta ehkä meidän ei tarvitse sinne mennä, koska Hippuhan osaa jo kaiken täydellisesti (*heh). Harkitsen siis sitäkin.

Olisi kivaa laittaa kuvia pentujen riehumisesta, mutta koska tämän blogin aiheena on ärsytys, en voi, sillä eilen leikkikouluun päästyämme satoi ensin räntää ja rakeita ja sen jälkeen kaatamalla vettä koko tunnin ajan. En sitten paljon valokuvannut, koska sormetkin oli aika jäässä.

Terkkuja Saksasta, joka on kaikesta huolimatta ihan kiva maa :).