Mauritius, Le Maurice

Alors!

Lomailimme maalis-huhtikuun vaihteessa kaksi viikkoa Afrikan pikkuisella Mauritiuksen saarella. Valitsimme lomakohteeksemme Balaclava Bayn saaren länsirannikolla ja sieltä The Ravenala Attitude -hotellin. Tarkoituksenamme oli vaipua täydelliseen unholaan kahdeksi viikoksi, nauttia auringosta ja kuumasta rantahietikosta sekä syödä ja juoda itsemme hotellin 10:ssä eri all inclusive -ravintolassa ähkyyn. Se olikin ennen kokematonta ja täydellistä!!!

Hotellin oma ranta

Näkymä hotellilta merelle

Meillä oli pieni epäilys all inclusive -hotellien ruokatasosta, mutta tässä hotellissa kaikki oli viimeisen päälle tuoretta ja herkullista! Paras hotellin ravintoloista oli paikallista ruokaa tarjoava ravintola, jossa pääsimme myös itse kokkikurssille. Joinain iltoina isompi illallisbuffet katettiin rannalle, ja joka päivä lounaalla sai upottaa varpaansa hiekkaan ja nauttia grillin antimista. Paikallinen rommi on juomista kuuluisin, siitä valmistui yllättävän monta hyvää drinkkiä...

Tässä valmistuu paikallinen, sopivasti tulinen curry.

Kala oli tuoretta!

Tarjolla oli joka päivälle erilaista liikunnallista ohjelmaa. Aamun sai aloittaa joogalla tai vesijumpalla tai lähteä merelle kanootilla, polkuveneellä tai sup-laudalla. Lisäksi naapurihotellilla oli erittäin siisti hevostalli, josta sai lähteä rannalle ratsastamaan. Aivan mahtava kokemus!

Myös tanssia olisi voinut opetella.

Kävimme parilla järjestetyllä retkellä, mutta ne olivat todella kalliita ja sisällöltään kohtalaisia. Uintiretki delfiinien kanssa kuulosti hienolta, mutta käytännön toteutus oli aikamoinen pettymys. Eräällä lahdella uiskenteli noin 5 delfiiniä, jotka oli ikään kuin piiritetty ainakin 20 turistiveneellä. Halutessaan veteen sai hypätä snorklaamaan, ja jos sattui hyvä tuuri, delfiinit saattoivat uida alapuolelta ohi. Koko homma tuntui ennemminkin delfiinijahdilta kuin hienolta elämykseltä, vaikka ei siinä toki eläimiä mitenkään vahingoitettu ja olisivathan ne voineet uida poiskin. Viimekeväinen 1000 delfiinin parven kokemus Kaliforniasta jäi kyllä mieleen aidompana.

Eräänä päivänä otimme taksin ja ajelimme sillä saaren pääkaupunkiin, Port Louisiin. Se on noin 300 000 asukkaan kaupunki. Mauritius on yksi Afrikan rikkaimmista valtioista, joten emme ehkä tällä uhkarohkealla reissullamme päässeet vielä tutustumaan syvimpään Afrikkaan...Oli silti mukava käydä tutustumassa paikalliseen elämänmenoon hotellilla löhöämisen sijaan.

Kauppahallin markkinahumua.

Port Louisin ydinkeskustaa...

...ja hiljaisempaa turistien ostosaluetta.

Kaikista antoisinta oli jutella paikallisten asukkaiden kanssa mauritiuslaisesta elämänmenosta. Taksikuskimme Kris kertoi kysyttäessä, että hän on käynyt kahdesti ulkomailla: Intiassa ja naapurisaarella Reunionilla. Hän ei ikinä tule tienaamaan niin paljon, että voisi matkustaa vaikkapa Eurooppaan. Saarella on jonkin verran vaateteollisuutta, johon tuodaan siirtotyöläisiä Bangladeshista. Kris arveli, että he saavat palkkaa ehkä 500 euroa kuussa. Paikalliset nuoret haaveilevat useimmiten juristin tai lääkärin ammatista. Kris yritti houkutella meitä mukaansa laukkakisoihin, joka on Mauritiuksen suosituin urheilulaji. Mutta emme "ehtineet" :)!

Erikoinen luonnon kivilajien muodostelma.

Luonto oli vihreää, vaikka kesä oli juuri loppumaisillaan ja talvi alkamassa.

Jättiläisturtlesit.

Meidän hotellimme "oma" koira oli varsin valloittava tapaus. Nimesimme sen Hipun ulkomaanserkuksi, eli "Sirkuksi". Sirkku päätti eräänä iltana, että hän tulee meidän bungalowiimme yöksi. Kävi tarkistamassa paikat ja kävi sohvan viereen nukkumaan, kuten olisi aina "meillä" asunut :). Mutta matkalaukkuun hän ei päässyt mukaan, näytti elämäänsä niin onnelliselta ja tyytyväiseltä rantahietikosta rapuja kaivaessaan ja hellämielisten turistien pihvinjämiä syödessään!

Sirkku iltakierroksella.

Jos kysytte, suosittelemmeko Mauritiusta matkakohteena, vastaus on tietysti kyllä. Täytyy ehkä kuitenkin huomioida, että saari elää turismista ja täytyy ehkä nähdä vähän vaivaa, jos haluaa kokea jotain muuta kuin turisteille räätälöityä. Ehkä siihen on hyvätkin mahdollisuudet mahtavan luonnon puitteissa, meidän tavoitteenamme kun oli ennemminkin ihan rehellisesti vain olla ja löhöillä. Siksi valitsimme ensimmäistä kertaa all inclusive -hotellin, joka oli toimiva ratkaisu mutta riittävä kahdeksi viikoksi, koska päiviin oli tarjolla muutakin ohjelmaa kuin aurinkotuolissa makailua. Muuten saarella oli aika kallista, eivätkä mainostetut shoppailumahdollisuudet olleet kovinkaan ihmeellisiä. Valkoista hiekkaa, aurinkoa ja lämmin meri - kyllähän se aina kelpaa! :)

Saarelle Euroopasta ensimmäisenä saapuneiden hollantilaisten jälkeläisiä kuulemma liikkuu viidakossa edelleen. Taisimme saada tuosta notkeasta ja nopealiikkeisestä, jumalaisesta olennosta otoksen...Oolioliolioooooo!