Hassua ja mielenkiintoista, miten ulkomailla asuminen vaikuttaa mieleen. Viime vuonna Suomessa kesälomaillessa (asuttuamme Saksassa vasta puolisen vuotta) silmiin tuntui tarttuvan kaikki pienetkin kummallisuudet ja epäkohdat. Keski-Euroopan asiat tuntuivat uusilta ja erikoisilta, kotimaan asiat sen sijaan vanhanaikaisilta ja kömpelöiltä. Tänä kesänä asiat olivatkin jo toisin. Kesäloman lähestyessä aloin kaivata Suomea jo kovasti, varsinkin kun lämpötila täällä pysytteli +40 asteen tuntumassa eikä minnekään päässyt viilentymään. Biergartenista saa tietysti kylmää olutta, mutta keskellä yötäkin lämpötila oli vielä pahimmillaan +32 astetta. Toki meillä on paljon maauimaloita, mutta ajatus täyteen ahdetuista ulkoilma-altaista kovalla helteellä tuntui lähinnä lihakeiton sekaan hyppäämiseltä. Kaipailin kesämökille järven rantaan siitäkin huolimatta, että kotimaan säätiedotukset lupailivat tuskin +15 astetta.
Mietin, kuinka ihanaa on mennä paikalliseen S-marketiin ja valikoida ostoskoriin kaikenlaista tuttua. Vaasan ruispaloja, Valion maitotuotteita, tuoreita (no ok...raakapakasteena kaupassa paistettuja) karjalanpiirakoita, pakastealtaasta lakritsijäätelöä...Eikä kyse millään tavalla ollut siitä, etteikö Saksasta saisi ostettua tai leivottua kaikkea haluamaansa, sillä kyllähän täältä saa. Jotenkin 1,5 vuoden aikana suomalaisia tuotteita vain jollain tavalla oli alkanut ikävöidä.
Lomamme asettui sopivasti myös marjastus- ja sienestyskauden parhaimpaan aikaan. Suomen metsissä on uskomattomia luonnon ihmeitä ja aivan ilmaiseksi! Nähtyäni tämän vuoden mustikkasadon, melkein itketti, kun tajusin, etten saa pakastinta täyteen marjoja talven varalle. Sitähän muuten täällä Saksassa ei tunnuta ymmärtävän lainkaan. Miksi ihmeessä marjoja nyt kannattaisi pakastaa? Täällä vallitsee - ehkä olosuhteiden ansiosta - kausiluonteinen ajattelu, eli syödään kauden kasviksia ynnä muuta silloin, kun niitä saatavilla on. Ja saahan ulkomaalaisia marjoja kaupasta ympäri vuoden, jos tarve vaatii. No, minä päädyin ostamaan kaupasta kalliita mustikka-, puolukka- ja tyrnijauheita ja lisäilen niitä sitten jogurtin sekaan. Mutta eihän se ole sama asia.
 |
| Hippu ahmi mustikoita niin paljon kuin metsästä löytyi. |
 |
| Näitäkin kuulemma olisi pitänyt etsiä, mutta mustikat vaan maistuivat paremmalta! |
Eikä siinä vielä kaikki hehkutus. Kuinka mahtavaa onkaan lähteä tyynenä kesäiltana soutuveneellä järvelle ja bonuksena saattaa saada vielä vaikkapa kalastettua itselleen iltapalaa. Vaikka ei saisikaan, veneily kesäillassa on parasta terapiaa mitä ihminen voi itselleen hankkia. Mikä oikeasti on parempaa kuin airojen liplatus peilityynellä järvellä ja kuikan huuto vastarannalta? Se on Suomi-idylliä parhaimmillaan.
Eräänä iltana mökillä iltaa viettäessämme havahduimme jonkin vaalean ilmestyksen liikkumiseen mökin pihapiirissä. Ensin hieman säikähdimme, mutta totesimme pian tulijan olevan harmiton. Yritimme kysyä nimeä, mutta yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän. Tulkitsimme tulijan olevan janoinen, joten tarjosimme sille juotavaksi olutta. Pian se tuntuikin virkoavan, ja arvelimme sen olevan nelostieltä eksynyt ukrainalainen rekkakuski. Annoimme sille nimeksi Janeczky. Janeczky saikin sitten loppuloman ajan viettää seurassamme, ja harjoittelimme kovasti luoksetuloa ja lähellä pysymistä palkiten sitä oluella ja grilliruoalla. Janeczky osoittautui hyvin oppivaiseksi tapaukseksi ja pian saatoimme ottaa sen huoletta mukaan myös mustikkametsään ilman pelkoa karkailusta. Jos Janeczky ilmestyy vieraaksemme myös ensi kesänä, ehkä laitamme sen thaimaalaisten marjanpoimijoiden mukaan hankkimaan lisätienestiä, sillä Janeczky innostui marjastamisesta kovasti. Haluaisin tällä tarinallani muistuttaa, että avuntarvitsijoille ei saa kääntää selkäänsä. Uskon, että meillä Suomessa riittää tilaa, jos vain hieman uskallamme luopua omasta turvallisesta kuplastamme. Sitä paitsi, olen todennut, että Suomessa ei rakenneta läheskään niin korkeita aitoja tonttien ympärille kuin täällä Saksassa. Olemme ehkä sittenkin ystävällismielistä ja vieraanvaraista kansaa, toisin kuin usein väitetään.
 |
| Tässä olemme juuri saaneet houkuteltua Janeczkyn ulkoa harhailemasta mökin sisälle. Janeczkyllä on hieman pelokas ja epäluuloinen ilme. |
 |
| Muutaman päivän kuluttua Janeczky oli kuitenkin jo sopeutunut hyvin joukkoomme, ja pysytteli hienosti lähettyvillä. Olemme lähdössä mustikkametsään ja Janeczky on selkeästi innoissaan. |
Nyt kirjoitan tätä Nürnbergissä elokuun viimeisenä päivänä ja ulkona on vielä tänäänkin noin +35 astetta lämmintä. Mielessäni ei kuitenkaan ole kesän sateiset ja viileät ilmat Suomesta, vaan takassa ritisevien halkojen ääni, rantasaunan piipusta nouseva savu ja iloiset hetket, joita saimme taas lomallamme jakaa ystävien ja sukulaistemme kanssa. Paluu arkeen ei ollut tänä vuonna helppo, mutta toivottavasti kesän hienot muistot auttavat taas astumaan uusille poluille ja matka jatkuu uusin ajatuksin. Hyvää alkusyksyä, kauniita ja rohkeita ajatuksia pimeneviin iltoihin! :)
 |
| Vielä pari kuvaa maailman kauneimmasta pääkaupungista, ... |
 |
| ...Helsingistä. |
 |
| Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se, joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi. |
