Ingolstadt

Käytiin pari viikkoa sitten katsomassa Hipulle paria hoitopaikkaa, koska tarkoitus olisi käydä tässä kevään aikana vähän pidemmälläkin reissulla Saksan rajojen ulkopuolella. Ensimmäinen hoitopaikka tuntui jostain syystä vähän oudolta, mutta toisessa paikassa kaikki tuntui olevan kohdallaan. (http://www.denizinan.de/). Sovimme, että tuomme Hipun yhdeksi yöksi testihoitoon niin, että näemme miten kaikki sujuu.

Lauantai-aamuna sitten jätimme Hippusen Denizin hoitoon ja lähdimme itse ajelemaan kohti Ingolstadtia, noin 100 km Nürnbergistä etelään kohti Müncheniä. Ingolstadtissa on aika mukavan kokoinen Outlet Village, jossa merkkituotteita siis myydään alennettuun hintaan. Vinkkivinkki shoppailun nälkäisille matkailijoille :)! Huokeiden hintojen päälle saimme myös VIP-kortin Jannen työpaikan kautta, jolla sai tietyistä liikkeistä vielä -12 % alennuksen. Mukaan tarttui lähinnä urheiluvaatteita ja joitain muita vaatekappaleita. Ja itse ostin vielä viime hetkellä himoitsemani Guessin rahapussin :). Hyvän mielen ja kevyemmän kukkaron myötä suuntasimme Ingolstadtin keskustaan syömään ja hotellille.

Janne on tykästynyt paikalliseen vehnäolueen, itse tilaan kyllä edelleen mieluummin pilsnerin.

Paitsi että Ingolstadtissa on hyvät shoppailumahdollisuudet, se on myös Audin kotikaupunki. Sopiva matkakohde siis meille (=Jannelle) :). Tällä kertaa emme käyneet Audin tehtaalla, koska Janne oli käynyt siellä jo aiemmin, ja oikeastaan itse en kokenut niin suurta mielenkiintoa sitä kohtaan, että toinen vierailu olisi tullut tarpeeseen.

Audilla on ihan oma pysäkkikin..saksalaiset ne sitten rakastavat automerkkejään.

Illalla käytiin hotellilla suomalaisessa saunassa! Hieman olikin saunaa jo ikävä, vaikka kieltämättä tuo matala koppi ilman ilmanvaihtoa ei ehkä vedä vertoja Vaaksikallion saunan lempeille löylyille ja ikkunasta avautuvalle järvimaisemalle. Jo pelkkä ajatuskin rentouttaa :)!

Sunnuntai-aamuna Janne oli kovassa kuumeessa ja flunssassa, liekö edellisen päivän shoppailu vienyt veronsa. Kävin siis itsekseni aamukävelyllä ihmettelemässä maisemia. Kellot oli käännetty kesäaikaan, ja kesältä kyllä kieltämättä jo tuntuikin!

Iltapäivällä ajelimme (=minä ajoin! Moottoritietä! Yli 160 km/h! Mutta en sentään uskaltautunut laitimmaiselle kaistalle, siellä nopeimmat köröttivät reippaasti yli 200 km/h...) takaisin Nynnyvuoreen ja haimme koiran hoidosta. Kaikki oli mennyt superhyvin! Hippu oli leikkinyt toisten koirien kanssa itsensä uuvuksiin ja valloittanut monen ihmisen sydämen lagottomaisella pusuttelullaan <3. Täällä lagotto ei ilmeisesti vielä ole kovin tunnettu rotu, ja monet olivat kyselleetkin, minkä rotuinen Hippu on. Varmasti uskallamme viedä Hipun sinne toistekin hoitoon, kunhan vaan keksimme sopivan matkakohteen toukokuulle!

Ärsytyksen aiheita

Näyttää tuo blogini turhan aurinkoiselta, joten päätinpä sitten jakaa hieman turhaantumisen tunteitakin. Olin tänään toisella saksan kielen tunnillani, ja tasoni on kirjallisen testin ja opettajan arvion mukaan noin B1. Jos joku ei tunne eurooppalaista viitekehystä kielitaidon tasoista, se tarkoittaa toimivaa peruskielitaitoa. Sen mukaan pitäisi selviytyä kielialueella mm. tavallisimmista arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Tänään kyllä oli sellainen olo, että selviytyminen vaatisi lasillisen tai pari punaviiniä..Eikö me nyt vaan voitaisi ihan yhteisesti sopia, että puhutaan sitä englantia kaikkialla, eikä turhaan yritetä vaivata aivojamme enemmällä kuin yhdellä vieraalla kielellä? Turhautuminen! (*oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että saksa on kiva kieli ja yritän sitä oppia, kunhan vaan pääsen tämän alkukankeuden yli).

Kotiläksyinä tunteiden kuvailu. Mitenkäs sopivasti se sattuikaan!

Ja sitten siitä ihanan kevään hehkutuksesta ja talven puuttumisesta. En oikeastaan tiedäkään enää, onko se loppujen lopuksi niin hyvä asia päätellen tästä punkkien määrästä. Pariin otteeseen Facebookissa tästä ongelmasta olen jo avautunutkin, mutta täällä on ihan käsittämättömän paljon punkkeja! Maanantaina piti lähteä eläinlääkäriin, koska Hipun päässä oli ainakin kolme punkkia, joita emme saaneet poistettua ja yksi oli jo valehtelematta pikkusormen pään kokoinen patti. Koiran niskaan laitettiin punkkien torjunta-ainetta, joka ei varsinaisesti estä punkkien tarttumista, mutta sentään tappaa punkin sen päästyä iholle. Ajattelin, että punkit ovat varmaankin tarttuneet tuolta hevonpaskametsäpeltolenkiltä, jossa koira kirmaa vapaana niin, että puskat tutisee. Mutta kuinkas ollakaan, tänään poimin koiran päästä kolme pirulaista, jotka tulivat ihan tuosta meidän omalta pihalta. Yksi niistä oli ehtinyt koirasta jo hypätä minun hihaani! Lievästi ötökkäkammoisena olen lietsonut ällötystäni googlaamalla monenlaista faktaa punkeista (mm. se on hämähäkkieläin, joka ruiskuttaa uhriinsa puuduttavaa ainetta ennen kuin käy kimppuun..siis hyi kamala) ja niiden levittämistä taudeista, ja olen sen tiedon perusteella melkeinpä menettänyt jo yöuneni...

Punkkipihdit ja tuolla pienessä purkissa on yksi uhri, en tosin ymmärtänyt B1-tasollani, miksi se pitää sinne purkkiin laittaa?

Mutta jotain kivaakin sentään. Eilen olin Hippusen kanssa nuorten koirien leikkikoulussa (naapurin vanhempi setä pyöritteli silmiään, kun kerroin minne olemme menossa) ja olipa hauskaa katsoa, kun oli samanikäistä leikkiseuraa koiralle tarjolla! Yksi kerta maksoi 5 euroa, ja menemme sinne varmaan ensi viikollakin. Paitsi että koiralle on sopivaa seuraa, myös emännälle tarjoutuu hyvä tilaisuus opetella kieltä tosielämässä. Siellä on myös koirakoulutusta, mutta ehkä meidän ei tarvitse sinne mennä, koska Hippuhan osaa jo kaiken täydellisesti (*heh). Harkitsen siis sitäkin.

Olisi kivaa laittaa kuvia pentujen riehumisesta, mutta koska tämän blogin aiheena on ärsytys, en voi, sillä eilen leikkikouluun päästyämme satoi ensin räntää ja rakeita ja sen jälkeen kaatamalla vettä koko tunnin ajan. En sitten paljon valokuvannut, koska sormetkin oli aika jäässä.

Terkkuja Saksasta, joka on kaikesta huolimatta ihan kiva maa :).

Der, die oder das? Ja muita kieli- ja kulttuurituumailuja.

Tällä viikolla minäkin aloitin saksan opiskelun ihan virallisesti, Jannehan otti yksityistunteja jo Suomessa ja on ollut täällä alusta saakka ryhmäkoulutuksessa. Aika paljon on perusteita kouluajoilta mielessä, mutta vielä paaaaljon on sanoja mielen vieressä. Jotenkin käsittämättömän vaikeaa tässä kielessä ovat nuo substantiivien suvut der, die ja das - mitä ne nyt ovatkaan nimeltään, deklinaatioita? (Ehkä tässä on syy siihen, miksi tämän naisen käteen ei karttakeppi istu opettajakoulutuksesta huolimatta, kielioppitermit vaan ei jää päähän, vaikka kieli muuten luistaisikin). Luettua tekstiä ymmärtää ihan kohtuullisesti ja puhutustakin ehkä puolet kontekstista riippuen, mutta kun pitäisi vastata tai kysyä jotain, menee kaikki ihan schekaisin.

Sanoja kotioloissa kokeilemme opetella nyt tällä metodilla:

Der Couchtisch

Tämän oven takana on der Kühlschrank

Tämän suvusta en ole ihan varma, vaikka olen koittanut sitä jo yli 7 vuotta opiskella..;)

Was meinst du, verboten?

Kieli on tähän mennessä ollut vaikein asia omaksua, muuten asiat täällä sujuvat aika samaan malliin kuin koti-Suomessa. Kaikista parasta täällä Suomeen verrattuna on kyllä ehdottomasti sää! Koska en ole lainkaan talven ystävä, on todella ihanaa lähteä esimerkiksi lenkille, kun ei ole lunta/loskaa, eivätkä tiet ole liukkaat. Toki nyt on ollut poikkeuksellisen lämmin (pakko mainostaa, tänään +22 C!), joka ehkä antaa meille hieman vääristyneen kuvan etelä-saksalaisesta kevättalvesta. Mutta antakoon, me nautimme :).

Asuminen on aika lailla saman hintaista kuin Suomessa, vaikkakin sähkö on täällä noin 3x kalliimpaa. Siispä me sammuttelemme valoja hieman ahkerammin kuin normaalisti. Kaupassa ruoka on hieman edullisempaa, esimerkiksi viikonlopun ruokaostokset (3 kassillista hedelmiä, vihanneksia, useampaa lihaa/leikkelettä, maitotuotteita yms. perusruokaa) maksoivat tänään tämän verran:

58,55 €

Kaupassa en vaan edelleenkään ymmärrä, miksi kassahihna on ennen kassaa kilometrin mittainen, kaupan täti hakkaa tavaroita megavauhdilla kassakoneeseen ja itse pitää henkihieverissä viskoa tavarat kassan jälkeen takaisin ostoskärryyn, koska hihna ei jatku kassan jälkeen. Saksalaista tehokkuuttako? Ehkä aika/asiakas on todellakin pienempi noin, mutta se on ärsyttävää!

Valittelin jossain vaiheessa Facebookissa sokeririippuvuuttani (olin jopa yhden päivän ilman sokeria, mutta sen jälkeen ratkesin jälleen), ja otinkin nyt Marikan neuvosta vaarin: mansikka-banaani-rahka-smoothie! Ja sen jälkeen hilpaisin kevään ensimmäiselle juoksulenkille auringonpaisteeseen. Nyt voinkin sitten loppuillan uskotella itselleni, kuinka urheilullinen ja terveitä elämäntapoja noudattava ihminen olenkaan :)! Bis bald!

Mansikat ovat espanjalaisia, mutta aika makeita jo. Nam!

Hevonpaskaa ja puhtaita mattoja

Ah, kuinka ihanaa on lenkkeillä aamun raikkaudessa pienen kiharakarvaisen otuksen kanssa, joka kerää turkkiinsa kaiken metsäpolun varrelta risuista takiaisiin. Mutta parasta meidän uudella, yhteisellä lenkkipolullamme on kuitenkin se, että siellä menee myös hevosia. Tähän mennessä niitä ei ole vielä tullut vastaan, mutta rakas ystäväni päätti varmuuden vuoksi kuitenkin ottaa ja kieriä parissa lantakasassa. Varmaankin pienessä mielessään ajatteli, että jos niitä isoja kopottajia tulee vastaan, ehkä ne luulevat Hippua lajitoverikseen, jos haju on sama...

Onneksi kikkurapää tajuaa lenkiltä tultuamme suunnata aina suoraan kylpyhuoneeseen, koska kylpyammeeseen on hauska mennä läträämään ja leikkimään kylpyleluilla.

Lähetettiin meidän matot pari viikkoa sitten pesulaan, eikä niistä ole sen koommin kuulunut mitään. Toimitusajan piti olla viikko, ja pohdittiin, millä hinnalla matot on myyty eteenpäin... Tänään mattomies kuitenkin vihdoin palautti puhtaat matot kotiovelle! En tiedä, mitä mattojen pesettäminen Suomessa maksaa, mutta en pitänyt viiden maton (kolme isoa ja kaksi pientä) pesua kotoa haettuna ja palautettuna kovin pahana, kun se maksoi yhteensä 180 euroa.

Hevonpaskan ja puhtaiden mattojen inspiroimana päätin tarttua imuriin ja moppiin ja sain tuolla tehokkuuspuuskalla siivottua meidän kodin. Nyt on siistiä ja raikasta! Ja nyt, kun ostin kukkamaljakonkin, niin eikö sopisi aivan ihanasti tuohon ruokapöydälle kimppu keväisiä tulppaaneja...vinkvink...(tämä on testi, lukeeko mieheni blogia koskaan).

Olohuone/Keittiö

Keittiö/Olohuone

 Jostain syystä innostuin ostamaan pinkkejä asioita, vaikka en ole ikinä ollut noin kirkkaan värin suuri ystävä. Ehkäpä tämä keväinen lämpö ja auringonpaiste saa katsomaan maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi?

Master bedroom (onpa huono valaistus)

Vierashuone

Olohuoneesta ja vierashuoneesta pääsee terassille ja pihaan.

Näiden huoneiden lisäksi meillä on myös työhuone, joka on tällä hetkellä vielä romuhuoneena. Kai siitäkin olisi voinut kuvan ottaa, niin olisi ollut vähän autenttisempi kodin esittely? Joka tapauksessa tilaa meillä kyllä riittää, eli jos yhtään kiinnostaa matkailla täällä suunnalla kevään/kesän/syksyn aikana, otamme vieraita mielellämme vastaan!

Tryffelinmetsästystä

Tänään oli upea, aurinkoinen kansainvälinen naistenpäivä! Aloitimme päivän reippaalla aamulenkillä, Hippukin pääsi vihdoin riehumaan vapaana läheisellä pellolla.

Päivällä lähdimme lounaalle & kahvittelemaan Nynnyvuoren keskustaan ja samalla ihmettelemään ihmisvilinää sekä nauttimaan ihanasta auringosta! Parhaimmillaan mittari taisi näyttää jo +17 C...:)

Kukkia oli saatavana.

Uusia kenkiähän piti myös ulkoiluttaa, ja hyvin ne toimivat.

Hipun tryffelikoulutus on lähtenyt täällä muuten hyvin alkuun. Takapihalta on löytynyt jo paljon eri kokoisia ja -näköisiä tryffeleitä, päätellen ainakin pihan istutuksiin syntyneistä kuopista. Tulostakin olemme kyllä tällä tehokkaalla koulutuksella jo saaneet aikaan:

Terävä asento...

...ja kas, tryffelit bongattu!

Nainen on terve, kun se shoppailee

Vihdoin tunnen olevani jälleen elävien kirjoissa inhottavan yskän helpottaessa! Jannella oli tänään kokous Erlangenissa (n. 20 km Nürnbergistä pohjoiseen), joten päätin lähteä sillä välin ostoksille. Pitkään aikaan en olekaan ostanut itselleni mitään uutta (paitsi toissapäivänä uudet juoksulenkkarit), ja siksipä tämä ostosreissu osoittautui varsin tehokkaaksi. Mukaan tarttui ainakin kengät (en ole mikään muotibloggaaja, mutta laitanpa kuvan silti, koska ovat niin kivat), farkut ja muutama paita. Kenkien alla oleva sohvapöytäkin on muuten uusi hankinta, ei koskaan saatu Suomessa sellaista ostettua, mutta nyt meillä on sellainen. Jei.

Ihmettelen kyllä kovasti tämän maan takapajuisuutta maksamisen suhteen - juuri missään ei käy kansainvälinen luottokortti, vaan täytyy varautua maksamaan joko saksalaisella pankkikortilla tai käteisellä.

Erlangenissa ei taida paljon muuta ollakaan kuin Siemensin toimipisteitä ja yliopisto. Tällä pikareissulla en ehtinyt tosin muualle kuin tähän kävelykadulle ja ostoskeskukseen.

Hipulle on täällä paljon ihmeteltävää (mm. tosi kiinnostavia myyränkoloja), mutta emme ole uskaltaneet sitä päästää täällä vielä irti. Jotta reppana saisi kuitenkin energiaansa purettua, tilasin Amazonilta 10m pitkän liinan, jossa voidaan harjoitella luoksetuloa. Valjaat vaan pitäisi vielä hankkia, jotta meno olisi turvallisempaa.

Samalla tilasin punkkien ennaltaehkäisyyn Tic-Clipin, jonka toimintaperiaate liittyy kai jotenkin magneettiin? Sellainen pieni läpyskä, joka laitetaan kaulapantaan kiinni kahdella metallilenkillä. Keskustelupalstoilla ainakin kovasti kehuttu, lisäksi ruoan sekaan valkosipulijauhetta. Näillä hieman luonnonmukaisimmilla menetelmillä toivon mukaan pärjätään, punkkilääkkeet kun taitavat olla aikamoisia myrkkyjä. Itsellemme käymme hakemassa rokotteen puutiaisaivokuumetta vastaan, täällä kun on paljon punkkeja ja niistä on suuri riski sairastua :(.

Todistetusti olen myös aloittanut jo opiskelun! Ensimmäinen kurssini käsittelee yritys- ja johtamisetiikkaa. Tentti on parin viikon päästä, joten kai sitä oikeasti täytyy jo asennoitua opiskeluun tämän "lomailun" sijaan.

P.S. eilisestä lähtien minäkin olen nyt virallisesti Nynnyvuoren asukas. Asiointi saksalaisessa virastossa sekä verotoimistossa sujui kyllä yllättävän mutkattomasti, ehkä siksi, koska meillä oli paikallinen agentti apuna.

Bis bald!