maanantai 29. syyskuuta 2014

How to be German?

Servus!

Monet meillä käyneet vieraat ovat kyselleet, mikä täällä Saksassa on meidän mielestämme paremmin ja mikä puolestaan huonommin Suomeen verrattuna. Kysymys on yllättäen hirmu vaikea, koska tuntuu siltä, että arki täällä on niin samanlaista kuin Suomessa, ettei eroja juuri tule pohdittua! Meillä ei ole ollut mitään suurempia vaikeuksia sopeutua tänne, enkä oikein tunnista itsessäni (miehessäni vielä vähemmän) perinteisiä kulttuurishokin vaiheita. Tai sitten elämme edelleen tuota alkuvaihetta, jolloin kaikki tuntuu hienolta ja erilaiselta? Asiat, jotka ovat täällä huonommin, ovat kovin arkisia. Esim. sähkö on kalliimpaa, luottokortti käy harvassa liikkeessä, kaupan kassalla ei ole kunnon pakkausaluetta ja sunnuntaisin mikään paikka ei ole auki. Huh huh, onpa meillä täällä "maailmalla" vaikeaa :).

Kulttuurishokin vaiheet. (www.educationabroad.vt.edu)
Nykyisin Berliinissä asuva englantilainen kirjoittaja ja koomikko Adam Fletcher on kirjoittanut huippuhauskan kirjan "How to be German - in 50 easy steps". Monet Adamin ajatuksista ovat niin osuvia, että ajattelin tässä mainita muutaman niistä asioista, joihin mekin olemme törmänneet tässä yrityksessämme sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.

1. Puhu saksaa!
"Jokainen kansakunta on tehnyt asioita, joita sen tulisi hävetä. Synkkiä tekoja historiassa. Saksalaisetkaan eivät tässä tee poikkeusta. Tiedätte varmaan, mistä puhun - saksan kielestä."  (Fletcher).

Huoh...saksan opiskelu. Akkusatiivi? Datiivi? Der, die oder das? Sanojen suvuissa ei ole mitään logiikkaa, mutta pakkohan ne on opetella. Muuten olet yhä syvemmällä suossa akkusatiivin ja datiivin kanssa. "Saksan kieli sysää sinut alas jyrkkää vuoren rinnettä, huikkaa mennessään 'Viel Spass!' ja kävelee itse pois sillä aikaa, kun hidas ja kivulias alamäkesi alkaa." 

2. Saksalainen juoma....ssssssssh!
Saksalaiset rakastavat kaikenlaista sihisevää juomaa. Tai ehkä ennemmin he pelkäävät juomaa, jota ei ole hapotettu? Tavallisessa juomamarketissa (en siis puhu alkosta, vaan erillisestä kaupasta, jossa myydään kaikenlaisia juomia) on varmasti yli 50:tä erilaista pullotettua "vissyä". Ja ihan oikeasti, tällä viikolla näin, että jakeluauto toimitti vissyä kotiovelle. Huippua (?). Mehu juodaan tietysti myös vissyyn sekoitettuna. Siitä tulee silloin esimerkiksi Apfelsaftschorle. Weinschorlen voi tehdä valko- tai punaviiniin, ja oluesta ja sitruunalimsasta tulee puolestaan Radler. Spezi on colan ja appelsiinilimsan sekoitus, no, tehtiinhän mekin lapsena näitä sekoituksia. Lapsena.

Olutkulttuuriin en edes tässä yritä paneutua. Se vaan on itse tultava kokeilemaan. Prost!

3. Saksalainen (baijerilainen) ruoka
Mahlzeit! Eikö olisi luonnollista, jos näin todettaisiin lounasajan lähestyessä, tarkoituksena ilmoittaa, että nyt olisi ruoka-aika? Mutta oikeasti tämä on ihan tavallinen tervehdys, jota käytetään noin klo 10 ja 14 välillä. Suomessakin voisi olla hauskaa tervehtiä työkavereita tuohon aikaan karjaisemalla "ruoka-aika!" tarkoittamatta sillä mitään sen erityisempää, ihan vaan, että "heippa!". Kokeilkaa?

Meidän alueemme tyypillistä ruokaa on peruna ja liha. Perunaa kaikissa sen muodoissaan. Perunasalaatti, keitetyt perunat, Kartoffelkloss (kloss=sanakirjan mukaan kokkare, klöntti, klimppi..herkullista, eikö?), perunamuussi, röstiperunat, uuniperuna..mainitsinko jo perunasalaatin? Ja se liha - rakkaalla lapsella on monta nimeä - Schäufele, Schäuferla, Schäufelchen..Tuo viimeinen viittaisi siihen, että kyseessä olisi ihan pikkuinen lihanpalanen. Mutta sitä se ei ole, vaan se on hillitön kimpale sianpolvea. Namnam! Guten Appetit!

Ja saksalainen leipä on kuulemma maailman parasta. Se on muuten vakava juttu. Puhuin edellisen saksan opettajani kanssa ruoasta, ja kerroin, etten oikeastaan syö leipää. Hän oli sanalla sanoen järkyttynyt. Ja kuvitelkaapa se ilme, kun sanoin, että jos joskus leipää syön, se on yleensä näkkileipää. 

4. Ikkunat ja ilmastointi
Nämä kippaantuvat ikkunat on kyllä pakko mainita yhtenä parhaista keksinnöistä! Jokainen ikkuna (ja terassin ovi) aukeaa siis sekä normaalisti, että sisäänpäin kippautuen. Hirmu kätevää tuuletuksen kannalta. Mutta ilmastointi. Se on perkeleen keksintö. Kesähelteellä, jos ilmastointilaite jostain saksalaisesta sisätilasta löytyy, sen voi laittaa päälle ehkä noin 15 minuutiksi. Siitähän voi sairastua! Mutta autossahan se ei haittaa, sitä ei lasketa...

5. Sunnuntait
"Kuvittele seuraava tilanne. Hylätty sairaala. Joku herää sairaalasängystä. Huone on lukittu sisältäpäin. Henkilö ei muista, kuinka hän on päätynyt sairaalaan. Olo on tokkurainen. On hiljaista. Kammottavan hiljaista. Henkilö nousee ja lähtee huoneesta, ja astuu varovasti käytävään. Muita ihmisiä ei näy. Tuntuu maailmanlopulta. Henkilö uskaltautuu ulos ja yrittää etsiä inhimillisiä merkkejä, mutta missään ei ole ketään. Kenties hän on ainoa henkilö maan päällä? Ehkä tappajavirus on iskenyt? On ihan hiljaista. Aivan liian hiljaista." (Fletcher).

Sunnuntaisin ei tehdä mitään. Ollaan vaan ihan hissukseen. Kaupat eivät tietystikään ole auki (paitsi muutamana erityissunnuntaina vuodessa, jolloin kaikki 82 miljoonaa saksalaista ryntäävät kauppaan). Mutta aina voi lähteä patikoimaan. Kunhan varusteet vaan ovat kohdallaan - vaatetuksena 100 % (tai kenties vähän yli?) säänkestävät Jack Wolfskinit (parhaat) ja jalassa tietysti laadukkaat, turvalliset jokasään kengät (tukevat, ettei vaan nilkka venähdä, jos sattuu astumaan asfaltoidulta jalkakäytävältä sivuun). 

Että eipä sitten muuta kuin TSCHÜÜÜ-ÜÜÜÜSSSSSsssssssss! 

www.kvaak.fi





P.S. Adam Fletcher, kuten mekin rakastamme Saksaa ja saksalaista kulttuuria! Näiden arjen huomioiden ei ole siis tarkoitus olla millään tavalla loukkaavia :).

torstai 18. syyskuuta 2014

Milano

Buongiorno! (erittäin painokkaasti lausuttuna, italialaisittain)

Reissumme Milanoon oli sikäli poikkeuksellinen, että meillä oli seurana omat vanhempani, jotka ansiokkaasti myös toimivat Hippu-Liisan sijaisperheenä kesän ajan. Hippu-parka joutui melkein heti kotiin palattuaan uudelleen emännästä ja isännästä eroon, mutta onneksi hoitopaikka oli jo tuttu ja Hippu oli sinne päästessään aika innoissaan. Huh, kivi vierähti huonoa omaatuntoa potevan emännän harteilta.

Ensimmäinen etappimme oli Saksan puolella Neuschwansteinin linna, joka on 1800-luvun loppupuolella Kuningas Ludwig II:n itselleen rakennuttama palatsi, josta myös Prinsessa Ruususen linna on saanut innoituksensa. Ludwig II oli siinä mielessä vähän epäonninen kaveri, että hän ehti asua palatsissaan vain puolisen vuotta. Häntä epäiltiin mielisairaudesta ja siten kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä Baijerin kuninkaana, joten hänet pidätettiin ja kuljetettiin pois palatsistaan. Pidätystä seuraavana aamuna Ludvikki löytyi psykiatrinsa kanssa kuolleena läheisestä järvestä...Mysteeri..kukaan ei nimittäin tiedä vielä tänä päivänäkään mitä oikeasti tapahtui! Heti pian kuninkaan kuoleman jälkeen Neuschwansteinin linna avattiin jo yleisölle museona. Epäilyttävää?

Päivä oli hieman pilvinen,

mutta myönnettävä silti on, että Ludwigillakin oli käynyt hyvä tuuri tonttiarvonnassa.

Yöksi ajoimme Bodenseen rannalle Itävallan puolelle pieneen Bregenzin kaupunkiin. Kaupunki on kuuluisa taiteestaan ja kulttuuristaan. Myös eräs suomalainen taiteilija on hakenut innoitustaan Bodenseen maisemista, mutta tarina (eikä Google) ei kerro, kuka. Muistaako joku? Järven päälle oli rakennettu tällainen mieletön teatterispektaakkeli, olisi ollut hienoa nähdä esitys, mutta me jatkoimme matkaa Sveitsin läpi kohti Milanoa.




Sveitsin läpi ajaminen olikin aika huikea kokemus meille kaikille. Parhaimmillaan kävimme Alpeilla yli 1600 metrin korkeudessa, ja sieltä alas päin ajeleminen oli paikoin aika kylmäävää. Onneksi tie oli hyvässä kunnossa (kiitos Sveitsin tienkäyttömaksujen?), joten me selvisimme, etupenkkiläiset hieman vähemmän hengästyneenä kuin takapenkin matkustajat.


Huomatkaa matkalaisen hieman varautunut asento, turvallisesti kaukana aidasta :).

Milanoon pääsimme perille illansuussa, ja pienen harhaan ajamisen ja suurkaupungin perjantai-illan ruuhkaan joutumisen jälkeen löysimme hotellille ja pääsimme myös syömään pizzaa viereiseen trattoriaan. Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja helteisenä, ja miesten suunnatessa Monzaan F1 aika-ajoihin me naiset ajelimme metrolla keskustaan ihmettelemään nähtävyyksiä ja ostoksille.

Joku Tuomo?

Tiedättekö, kun Thaimaassa on joka paikassa kuninkaan kuvia? Aika jännä, kun täällä Italiassakin oli joka puolella esillä näitä tärkeitä henkilöitä.

Pyhän Yksinkertaisuuden Aukio.

Sunnuntaina luvassa oli samaa hupia, tosin F ykkösissä varsinaisen kisan merkeissä. Miesten mukaan ensimmäinen formulakokemus oli "Suomalaisena aika päräyttävä. Telkkarista saa aika paljon rauhallisemman vaikutelman". Junalla pääsi Monzaan ilmeisen kätevästi ja järjestelyt pelasivat jopa italialaisittain hyvin. Väliajoilla pääsi nurmikolle makoilemaan ja ottamaan rennosti aurinkoa (olutta). Kisan tuloksista kysyttäessä jostain Emmasta ja Mintusta ne eniten puhuivat, olikohan itse kisaa katsottu lainkaan...Ilta-Sanomien palstalta varmaan sitten tsekkasivat tulokset, kuulemma Bottas oli 4. ja Räikkönen...ei lähellä kärkeä.

Ferrari?


Asiaan kuuluvat fanivermeet.

Olihan se onnistunut reissu kaikin puolin jälleen kerran! Milano nyt ei kaupunkina ollut näin toisellakaan kerralla mitenkään erityisen sykähdyttävä, se on jotenkin melko sotkuinen ja bisnes-luonteensa ja suuren kokonsa vuoksi ei kovin idyllinen. Eli jatkamme edelleen hienojen Italia-kokemusten metsästystä (tosin ei ihan hetkeen)! Grazie mille, ciao ciao!


torstai 11. syyskuuta 2014

Berlin, Berlin!

Kesä alkaa taittua kohti syksyä, mutta vielä ehdimme yhden reissun tehdä elokuun puolella. Tämän viikonloppumatkamme kohde oli Berliini, Saksan mielenkiintoinen pääkaupunki. Ensin täytyy kuitenkin mainita, että matkalla pohjoiseen pysähdyimme Hallessa, jossa sijaitsee yksi Saksan vanhimmista suklaatehtaista :) :). Siellä oli mielenkiintoinen museo suklaan historiasta ja ah, mahtava tehtaanmyymälä!

Suklaisia juttuja!



Mitä Berliinistä voi sanoa? Ainakaan yksi viikonloppu ei riittänyt kaupungin näkemiseen, ensinnäkin kaupunki on todella suuri (melkein 3,5 miljoonaa asukasta!) ja siellä on paaaaaaaaljon erilaista tekemistä ja näkemistä. Tietysti erityisesti historiasta kiinnostuneille.

Meillä kävi toistamiseen hyvä tuuri hotellin suhteen - hotelli oli nimittäin jälleen ylibuukattu ja saimme käyttöömme pienen huoneiston! Toimi aika hyvin, koska emme olleet varanneet edes aamupalaa (hinta 18 €/hlö!?!), joten saimme huoneistossa laitettua sopivaa aamupalaa itse. Berliinin hintataso oli muuten aika korkea erityisesti turisteja vilisevillä alueilla. Meille Etelä-Saksasta tuleville oluttuopin hinta (6-7 €) oli aika pöyristyttävä. Syömään (ehkä juomaankin) kannattaa siis suunnata vaikka metrolla vähän syrjempään.

Vielä on pitkä matka Suomen alkoholilainsäädännöllä tähän...
No, kiinnostavin nähtävyys Berliinissä on tietenkin jäljellä oleva pieni pätkä Berliinin muuria. Sen lähellä sijaitsee myös yksi tunnetuimmista Itä- ja Länsi-Saksan välisistä rajanylityspaikoista, Checkpoint Charlie. Uskomatonta, että suurin osa laittomista rajanylityksistä tapahtui juuri tällä kohdalla muuria, eikä esimerkiksi jossain syrjemmällä. Saimme lukea mielenkiintoisia tarinoita onnistuneista ja hieman traagisemmista rajanylitysyrityksistä. Ne muuten tulivat sitten seuraavana yönä uniin...

Checkpoint Charlie.

Vasemmalla itä, oikealla länsi.
Historiaa ei sovi unohtaa.

Juutalaisten muistomerkki.
Kävimme vierailemassa myös Saksan parlamenttitalossa (Reichstag), jonne kannattaa ennakkoon rekisteröityä netissä, niin välttää pahimmat ruuhkat, sillä sisäänpääsyssä on tarkat turvajärjestelyt. Parlamenttitalon katolle pääsi kävelemään ja ihailemaan hienoja maisemia, mutta muuten vierailu oli vähän pettymys. Olin nimittäin luullut, että vierailu käsittää myös kierroksen itse massiivisessa rakennuksessa. Ihan näkemisen arvoinen paikka silti (ilmainen sisäänpääsy)!

Dem Deutschen Volke - saksalaisille.

60-luvulla näytti aina tältä.

Lasikupolitaideteoshässäkkä Reichstagin katolla.
 Berliinissä voisi kuluttaa monta päivää tietysti myös vaikka shoppaillen, mutta tällä kertaa me keskityimme historiaan ja kulttuuriin. Sitä paitsi saksalaiseen tapaan sunnuntaisin kaupat eivät tietenkään ole auki. Sunnuntai oli sateinen, joten itse suuntasin Salvador Dalí -näyttelyyn ja sillä aikaa mies jatkoi historian opintojaan bunkkerissa. (Ok, myönnetään, päärautatieasemalla kaupat olivat auki myös sunnuntaina, joten ihan pikkuisen vaan kävin ostoksilla, ihan yhdet kengät vaan.).

Dalí -näyttely.

Syksyistä, eikö?
Joku sanoi, että Berliinissä täytyy käydä vähintään kerran vuodessa, mutta ei sinne halua jäädä. Täysin samaa mieltä! Sitä paitsi sunnuntai alkoi tuntua jo hieman liian pitkältä, sillä olimme Berliinistä vielä suuntaamassa kohti pohjoista Lyypekkiä ja laivasatamaa, Hippu-neiti nimittäin palasi kesälomaltaan "isovanhempien" kanssa! Yötä vasten ajoimme sitten koko porukalla takaisin Etelä-Saksaan.

Onnellinen koira omassa kodissa omalla pedillä. <3