Milano

Buongiorno! (erittäin painokkaasti lausuttuna, italialaisittain)

Reissumme Milanoon oli sikäli poikkeuksellinen, että meillä oli seurana omat vanhempani, jotka ansiokkaasti myös toimivat Hippu-Liisan sijaisperheenä kesän ajan. Hippu-parka joutui melkein heti kotiin palattuaan uudelleen emännästä ja isännästä eroon, mutta onneksi hoitopaikka oli jo tuttu ja Hippu oli sinne päästessään aika innoissaan. Huh, kivi vierähti huonoa omaatuntoa potevan emännän harteilta.

Ensimmäinen etappimme oli Saksan puolella Neuschwansteinin linna, joka on 1800-luvun loppupuolella Kuningas Ludwig II:n itselleen rakennuttama palatsi, josta myös Prinsessa Ruususen linna on saanut innoituksensa. Ludwig II oli siinä mielessä vähän epäonninen kaveri, että hän ehti asua palatsissaan vain puolisen vuotta. Häntä epäiltiin mielisairaudesta ja siten kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä Baijerin kuninkaana, joten hänet pidätettiin ja kuljetettiin pois palatsistaan. Pidätystä seuraavana aamuna Ludvikki löytyi psykiatrinsa kanssa kuolleena läheisestä järvestä...Mysteeri..kukaan ei nimittäin tiedä vielä tänä päivänäkään mitä oikeasti tapahtui! Heti pian kuninkaan kuoleman jälkeen Neuschwansteinin linna avattiin jo yleisölle museona. Epäilyttävää?

Päivä oli hieman pilvinen,

mutta myönnettävä silti on, että Ludwigillakin oli käynyt hyvä tuuri tonttiarvonnassa.

Yöksi ajoimme Bodenseen rannalle Itävallan puolelle pieneen Bregenzin kaupunkiin. Kaupunki on kuuluisa taiteestaan ja kulttuuristaan. Myös eräs suomalainen taiteilija on hakenut innoitustaan Bodenseen maisemista, mutta tarina (eikä Google) ei kerro, kuka. Muistaako joku? Järven päälle oli rakennettu tällainen mieletön teatterispektaakkeli, olisi ollut hienoa nähdä esitys, mutta me jatkoimme matkaa Sveitsin läpi kohti Milanoa.

Sveitsin läpi ajaminen olikin aika huikea kokemus meille kaikille. Parhaimmillaan kävimme Alpeilla yli 1600 metrin korkeudessa, ja sieltä alas päin ajeleminen oli paikoin aika kylmäävää. Onneksi tie oli hyvässä kunnossa (kiitos Sveitsin tienkäyttömaksujen?), joten me selvisimme, etupenkkiläiset hieman vähemmän hengästyneenä kuin takapenkin matkustajat.

Huomatkaa matkalaisen hieman varautunut asento, turvallisesti kaukana aidasta :).

Milanoon pääsimme perille illansuussa, ja pienen harhaan ajamisen ja suurkaupungin perjantai-illan ruuhkaan joutumisen jälkeen löysimme hotellille ja pääsimme myös syömään pizzaa viereiseen trattoriaan. Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja helteisenä, ja miesten suunnatessa Monzaan F1 aika-ajoihin me naiset ajelimme metrolla keskustaan ihmettelemään nähtävyyksiä ja ostoksille.

Joku Tuomo?

Tiedättekö, kun Thaimaassa on joka paikassa kuninkaan kuvia? Aika jännä, kun täällä Italiassakin oli joka puolella esillä näitä tärkeitä henkilöitä.

Pyhän Yksinkertaisuuden Aukio.

Sunnuntaina luvassa oli samaa hupia, tosin F ykkösissä varsinaisen kisan merkeissä. Miesten mukaan ensimmäinen formulakokemus oli "Suomalaisena aika päräyttävä. Telkkarista saa aika paljon rauhallisemman vaikutelman". Junalla pääsi Monzaan ilmeisen kätevästi ja järjestelyt pelasivat jopa italialaisittain hyvin. Väliajoilla pääsi nurmikolle makoilemaan ja ottamaan rennosti aurinkoa (olutta). Kisan tuloksista kysyttäessä jostain Emmasta ja Mintusta ne eniten puhuivat, olikohan itse kisaa katsottu lainkaan...Ilta-Sanomien palstalta varmaan sitten tsekkasivat tulokset, kuulemma Bottas oli 4. ja Räikkönen...ei lähellä kärkeä.

Ferrari?

Asiaan kuuluvat fanivermeet.

Olihan se onnistunut reissu kaikin puolin jälleen kerran! Milano nyt ei kaupunkina ollut näin toisellakaan kerralla mitenkään erityisen sykähdyttävä, se on jotenkin melko sotkuinen ja bisnes-luonteensa ja suuren kokonsa vuoksi ei kovin idyllinen. Eli jatkamme edelleen hienojen Italia-kokemusten metsästystä (tosin ei ihan hetkeen)! Grazie mille, ciao ciao!

Berlin, Berlin!

Kesä alkaa taittua kohti syksyä, mutta vielä ehdimme yhden reissun tehdä elokuun puolella. Tämän viikonloppumatkamme kohde oli Berliini, Saksan mielenkiintoinen pääkaupunki. Ensin täytyy kuitenkin mainita, että matkalla pohjoiseen pysähdyimme Hallessa, jossa sijaitsee yksi Saksan vanhimmista suklaatehtaista :) :). Siellä oli mielenkiintoinen museo suklaan historiasta ja ah, mahtava tehtaanmyymälä!

Suklaisia juttuja!

Mitä Berliinistä voi sanoa? Ainakaan yksi viikonloppu ei riittänyt kaupungin näkemiseen, ensinnäkin kaupunki on todella suuri (melkein 3,5 miljoonaa asukasta!) ja siellä on paaaaaaaaljon erilaista tekemistä ja näkemistä. Tietysti erityisesti historiasta kiinnostuneille.

Meillä kävi toistamiseen hyvä tuuri hotellin suhteen - hotelli oli nimittäin jälleen ylibuukattu ja saimme käyttöömme pienen huoneiston! Toimi aika hyvin, koska emme olleet varanneet edes aamupalaa (hinta 18 €/hlö!?!), joten saimme huoneistossa laitettua sopivaa aamupalaa itse. Berliinin hintataso oli muuten aika korkea erityisesti turisteja vilisevillä alueilla. Meille Etelä-Saksasta tuleville oluttuopin hinta (6-7 €) oli aika pöyristyttävä. Syömään (ehkä juomaankin) kannattaa siis suunnata vaikka metrolla vähän syrjempään.

Vielä on pitkä matka Suomen alkoholilainsäädännöllä tähän...

No, kiinnostavin nähtävyys Berliinissä on tietenkin jäljellä oleva pieni pätkä Berliinin muuria. Sen lähellä sijaitsee myös yksi tunnetuimmista Itä- ja Länsi-Saksan välisistä rajanylityspaikoista, Checkpoint Charlie. Uskomatonta, että suurin osa laittomista rajanylityksistä tapahtui juuri tällä kohdalla muuria, eikä esimerkiksi jossain syrjemmällä. Saimme lukea mielenkiintoisia tarinoita onnistuneista ja hieman traagisemmista rajanylitysyrityksistä. Ne muuten tulivat sitten seuraavana yönä uniin...

Checkpoint Charlie.

Vasemmalla itä, oikealla länsi.

Historiaa ei sovi unohtaa.

Juutalaisten muistomerkki.

Kävimme vierailemassa myös Saksan parlamenttitalossa (Reichstag), jonne kannattaa ennakkoon rekisteröityä netissä, niin välttää pahimmat ruuhkat, sillä sisäänpääsyssä on tarkat turvajärjestelyt. Parlamenttitalon katolle pääsi kävelemään ja ihailemaan hienoja maisemia, mutta muuten vierailu oli vähän pettymys. Olin nimittäin luullut, että vierailu käsittää myös kierroksen itse massiivisessa rakennuksessa. Ihan näkemisen arvoinen paikka silti (ilmainen sisäänpääsy)!

Dem Deutschen Volke - saksalaisille.

60-luvulla näytti aina tältä.

Lasikupolitaideteoshässäkkä Reichstagin katolla.

 Berliinissä voisi kuluttaa monta päivää tietysti myös vaikka shoppaillen, mutta tällä kertaa me keskityimme historiaan ja kulttuuriin. Sitä paitsi saksalaiseen tapaan sunnuntaisin kaupat eivät tietenkään ole auki. Sunnuntai oli sateinen, joten itse suuntasin Salvador Dalí -näyttelyyn ja sillä aikaa mies jatkoi historian opintojaan bunkkerissa. (Ok, myönnetään, päärautatieasemalla kaupat olivat auki myös sunnuntaina, joten ihan pikkuisen vaan kävin ostoksilla, ihan yhdet kengät vaan.).

Dalí -näyttely.

Syksyistä, eikö?

Joku sanoi, että Berliinissä täytyy käydä vähintään kerran vuodessa, mutta ei sinne halua jäädä. Täysin samaa mieltä! Sitä paitsi sunnuntai alkoi tuntua jo hieman liian pitkältä, sillä olimme Berliinistä vielä suuntaamassa kohti pohjoista Lyypekkiä ja laivasatamaa, Hippu-neiti nimittäin palasi kesälomaltaan "isovanhempien" kanssa! Yötä vasten ajoimme sitten koko porukalla takaisin Etelä-Saksaan.

Onnellinen koira omassa kodissa omalla pedillä. <3

Matkailu avartaa (vyötärön ympärystä)! Itävalta-Slovenia-Italia.

Todellakin, todellakin. Nyt on pidempi (2 300 km auton mittarin mukaan) kesälomareissumme jo takanapäin. Täytyy kyllä todeta tuohon tekstin otsikkoon viitaten, että en suosittele matkustamista kenellekään, joka haluaa pysyä ihannepainossaan. Vaikka matkoilla tuleekin toki käveltyä paljon, ja tällä reissulla jopa pari kertaa ihan kuntoiltuakin, ei se auta, jos samaan tahtiin maistelee kaikkia mahdollisia paikallisia herkkuja. Nyt farkun nappi sanoo sopimuksensa irti, ja vielä pitäisi pari reissua tehdä tämän syksyn aikana. Mikä avuksi?? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Hmph, laihdutushuolet sikseen ja itse asiaan, onhan matkustaminen kuitenkin pääosin (ja paikoin) mahtavaa ajanvietettä! Ensi töiksemme ajelimme Itävallan puolelle pysäkkinämme Graz. Graz on UNESCON "City of Design" ja sen kyllä huomasi ensinnäkin lukuisista design-putiikeista ja tietysti kaupungin arkkitehtuurista - vanhaa ja uutta hauskasti sekaisin!

Grazin kellotorni.

Kahvila keskellä jokea.

Itävallassa nauttimamme Sacher-kakun (niin, ne kilot...) jälkeen siirryimme Slovenian puolelle ensin Mariboriin ja sieltä pääkaupunki Ljubljanaan. Ljubljanassa meitä odotti positiivinen yllätys - hotelli oli ylibuukattu, joten saimme kahdeksi yöksi käyttöömme sviitin :). Ljubljana oli hauska pääkaupunki, todella pieni (alle 300 000 asukasta) ja jotenkin rennon oloinen. Kaksi kokonaista päivää tuntui kuitenkin jopa vähän liian pitkältä ajalta, koska kaupungin käveli läpi helposti jo yhdessä päivässä. Siispä teimme toisena päivänä reissun Bled -järvelle (n. 50 km Ljubljanasta). Elokuisena sunnuntaina alue oli täynnä turisteja, mutta kaunista siellä oli silti!

Ljubljanan vanhaa kaupunkia.

Bled-järvi.

Slovenian hyvä puoli on kyllä ehdottomasti maan koko! Lyhyiden välimatkojen ansiosta ehdimme nähdä reilun viikon aikana paljon erilaisia paikkoja. Ljubljanasta ajelimme kohti Adrianmeren rannikkoa ja matkalla pysähdyimme Skocjanin luolaan, joka myös on UNESCO -kohde. Huikea kierros luolaston sisällä, jossa virtaa myös Reka -joki. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Mutta ehdottomasti paras kohde Sloveniassa entiselle hevostytölle oli Lipican hevosfarmi, josta tulevat siis kouluratsastuksessa käytetyt lipizzanhevoset. Näimme, kun hevosia koulutettiin ja pääsimme myös kiertämään tilalla, joka on alunperin vuodelta 1580! Upea paikka...

Skocjan Caves.

Lipizzanhevostammat laitumella. Ainoastaan oriita käytetään ratsastukseen, tammat toimivat siitostammoina tai turistikäytössä.

Hevosia aletaan kouluttaa vasta, kun ne ovat noin 4 vuoden ikäisiä. Tässä nuorin oli 4-vuotias, vanhin 19-vuotias.

Tämä perso mamma kävi kerjäämässä turisteilta leipää.

Parasta Adrianmerellä - pehmeän lämpimät, siniset illat! (Piran)

Loppuloman ajaksi olimme varanneet hieman rannikosta kauempana sijaitsevan huoneiston, tarkoituksenamme loikoilla uima-altaalla. Tämä kesä on kuitenkin ollut eteläisessä Euroopassa kummallinen, odotimme nimittäin kuumaa hellettä ja aurinkoa, mutta paikallisten mukaan on satanut poikkeuksellisen paljon ja jatkuvasti on pilvistä. Huoneiston sijainti oli kuitenkin otollinen, joten teimme siitä vielä päivän reissun Venetsiaan. Kokemukset Italiasta tähän mennessä eivät ole olleet kovin mairittelevia (huonoa palvelua, kallista, likaista...), mutta Venetsia yllätti! Se vaan on nähtävä.

Yhtenä päivänä aurinko paistoi!

Slovenia on viinimaa!

Pari muutakin tyyppiä oli ajatellut lähteä käväisemään Venetsiassa.

Gondolit parkissa.

Paluumatkalta täytyy vielä mainita Soca-joki ja Slovenian Alpit, aivan uskomattoman kirkasta, turkoosia vettä ja huikeat maisemat! Täällä olisi varmasti hieno patikoida, nyt me ajoimme vain ohi. Kaiken kaikkiaan hieno reissu ja hieno maa: kaupunkeja, maaseutua, rannikkoa, vuoristoa...sLOVEnia!

Frankfurt am Main

Hallohallo!

Nynny-Niemisten viikonloppureissut jatkuvat. Tällä kertaa  ajelimme parinsadan kilometrin päähän, bisnes-kaupunki Frankfurtiin. Täytyy kyllä sanoa, että me täällä Baijerissa, tai siis korjaan Frankenissa, korjaan vielä kerran, Mittelfrankenissa (tämä on paikallisille erittäin tärkeää) elämme aikamoisessa lintukodossa. Vaikka Nürnberg on ehkä suomalaisella mittapuulla iso kaupunki (~ 500 000 asukasta), täällä on ihan lupsakka maalaisfiilis Frankfurtiin verrattuna.

Frankfurtissa (~ 700 000 asukasta) oli paljon kiireisemmän oloinen elämänmeno, enemmän autoja ja tietysti pilvenpiirtäjät tuovat kaupunkiin omanlaisensa leiman. Nynnyt olivat kaupungin hektisyydestä ja ihmispaljoudesta aivan ihmeissään!

Ensin kiipesimme, tai siis menimme umpinaisella hissillä Main Towerin 200 m korkeudessa sijaitsevalle näköalapaikalle. Vaikka toinen nynnyistä kärsii lievästä korkeanpaikan kammosta, näin korkealla se ei haitannut, koska fiilis oli ikään kuin olisi lentokoneesta katsellut maisemia. Eikä sinne tarvinnut kiivetä (avonaisia) portaita pitkin. Hienot näkymät "Mainhattanille" :)! 

Vierailimme myös asuntomessuilla! Tämän talon oli rakennuttanut itselleen joku Goethe.Goethen perhe harrastaa lukemista ja kotoilua suuressa, trendikkäästi sisustetussa oleskeluhuoneessa. Perheen äidin selfie koristaa makuuhuoneen seinää.

Kameralle ei näköjään ole tallentunut yhtään kuvaa kaupungin ytimessä sijaitsevasta Ziel -ostoskadusta. Lukuun ottamatta sitä faktaa, että kaupungin 700 000 asukkaasta noin 600 000 oli tuolla kadulla lauantaipäivänä yhtä aikaa ostoksilla, oli ostoksilla käyminen jälleen kerran antoisaa! Tosin tällä hetkellä kaupoissa on lähinnä kesäsesongin loppuja, eikä syyssesonki oikein vielä ole alkanut, joten mitään äärimmäisen herkullisia löytöjä ei tarttunut mukaan.

Hieman paikallista omenaviiniä (Apfelwein/Ebbelwei/Ebbelwoi whatever) kaupunkikävelyn lomassa sekä ilmaista kaupunkitaidetta. Ikosen museossa (alin kuva) ei sitten vierailtu, mikä lie suomalainen taiteilija..(Ei muuten ollut mitään kovin herkullista tuo omenaviini, ilme vähän hämää...).

Kotimatkalla poikkesimme vielä Würzburgissa, jossa sijaitsee hieno, kelttien noin 1000 eea. rakentama Marienbergin linnoitus (Festung Marienberg). Menee yhtä lailla reissun asuntomessuteemaan. Kelteillä oli käynyt ihan hyvä tuuri tonttiarvonnassa.

Hauskaahan tämä reissaaminen on, kun välimatkat ovat niin lyhyitä, mutta vähän väsyttävääkin joskus. Nyt taas muutama päivä "lepotaukoa", pyykinpesua yms. arkista, sitten alkaa isännän loma ja lähdetään vähän pidemmälle reissulle. Tschüü-üsssssss!

P.S. Mun unelma-auto oli parkissa Würzburgissa! Eikö ole mahtavan itsevarma tuo pieni, punainen maantiekiitäjä??? (Ks. teksti takalasissa).

 

Strasbourg

Bonjour!

Teimme viime viikonloppuna pikaisen reissun Ranskaan, Alsacen maakunnassa sijaitsevaan Strasbourgiin. Tähänkin hienoon kaupunkiin pääsimme kätevästi autolla, Nürnbergistä noin kolmessa tunnissa. Baijerissa alkoivat koulujen kesälomat, viimeisenä Saksassa, mutta onnistuimme silti pienillä reittivalinnoilla välttämään pahimmat ruuhkat. Pohjois-saksalaiset puolestaan palailevat jo pikkuhiljaa takaisin lomilta, joten liikennettä tuntuu olevan nyt joka suuntaan.

Mutta Ranskaan siis! Strasbourg on tietysti tunnettu EU -parlamentista, Euroopan neuvostosta ja ihmisoikeustuomioistuimesta. Parlamenttiin ei valitettavasti päässyt sisään, mutta ainakin ulkoapäin katsottuna on siinä työpaikalla kokoa...Tervemenoa uudet mepit!

 
Strasbourgissa on myös upea, valtavan iso katedraali, jonka torniin pääsi kiipeämään pientä maksua vastaan. Meistä ainoastaan toinen kykeni tähän tehtävään, sillä toisen korkean paikan kammo näyttää muodostuvan vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi. No, onneksi (yleensä) ei ole pakko kiivetä minnekään, mutta jos kiipeää, useimmiten on pakko tulla alas jollain keinolla, ja se on vielä suurempi kauhun paikka.

Kaupungissa oli tänä kesänä panostettu upeisiin valo-installaatioihin, ja tämän katedraalin lisäksi eräs silta toimi upean valo-shown näyttämönä. En saa harmillisesti tähän nyt ladattua videota, koska se näyttäisi kestävän ikuisuuden, eikä minulla juuri nyt ole ikuisuutta aikaa. Mutta menkää itse katsomaan, molemmat show:t olivat upeita helteisenä, pimeänä kesäiltana!!!

Tietysti Ranskassa ollessamme piti herkutella paikallisella viinillä ja juustoilla (Jannekin maistoi!), ja kesälomareissuun kuuluu myös jätski. Ja nyt sitten ihmettelen, mistä nämä kesäkilot oikein kertyvät...jep jep.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Ranskan puolella pienessä Haguenaun kaupungissa ja Saksan puolella Karlsruhessa. Näissä paikoissa on uskomattoman paljon historian lehtien havinaa, ja kerta toisensa jälkeen tulee pohdittua, että eipä siitä toisesta maailmansodasta vielä niin kauan aikaa ole. Mitenkähän kauan ajan pitää kulua, että kaikki arvet ovat umpeutuneet?

Synkän oloinen Haguenau

Näkymä Karlsruhen linnasta, arvatkaa kumpi kiipesi tänne näköalatorniin?

No kyllä minäkin urheasti yritin, jopa kahdesti! Mutta matka tyssäsi loppuvaiheessa näihin kierreportaisiin.

Nyt sitten taas opiskellaan ja työskennellään hieman ensi viikonlopun reissua odotellessa - kohde on vielä avoin. Ehdotuksia?