Milano

Buongiorno! (erittäin painokkaasti lausuttuna, italialaisittain)

Reissumme Milanoon oli sikäli poikkeuksellinen, että meillä oli seurana omat vanhempani, jotka ansiokkaasti myös toimivat Hippu-Liisan sijaisperheenä kesän ajan. Hippu-parka joutui melkein heti kotiin palattuaan uudelleen emännästä ja isännästä eroon, mutta onneksi hoitopaikka oli jo tuttu ja Hippu oli sinne päästessään aika innoissaan. Huh, kivi vierähti huonoa omaatuntoa potevan emännän harteilta.

Ensimmäinen etappimme oli Saksan puolella Neuschwansteinin linna, joka on 1800-luvun loppupuolella Kuningas Ludwig II:n itselleen rakennuttama palatsi, josta myös Prinsessa Ruususen linna on saanut innoituksensa. Ludwig II oli siinä mielessä vähän epäonninen kaveri, että hän ehti asua palatsissaan vain puolisen vuotta. Häntä epäiltiin mielisairaudesta ja siten kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä Baijerin kuninkaana, joten hänet pidätettiin ja kuljetettiin pois palatsistaan. Pidätystä seuraavana aamuna Ludvikki löytyi psykiatrinsa kanssa kuolleena läheisestä järvestä...Mysteeri..kukaan ei nimittäin tiedä vielä tänä päivänäkään mitä oikeasti tapahtui! Heti pian kuninkaan kuoleman jälkeen Neuschwansteinin linna avattiin jo yleisölle museona. Epäilyttävää?

Päivä oli hieman pilvinen,

mutta myönnettävä silti on, että Ludwigillakin oli käynyt hyvä tuuri tonttiarvonnassa.

Yöksi ajoimme Bodenseen rannalle Itävallan puolelle pieneen Bregenzin kaupunkiin. Kaupunki on kuuluisa taiteestaan ja kulttuuristaan. Myös eräs suomalainen taiteilija on hakenut innoitustaan Bodenseen maisemista, mutta tarina (eikä Google) ei kerro, kuka. Muistaako joku? Järven päälle oli rakennettu tällainen mieletön teatterispektaakkeli, olisi ollut hienoa nähdä esitys, mutta me jatkoimme matkaa Sveitsin läpi kohti Milanoa.

Sveitsin läpi ajaminen olikin aika huikea kokemus meille kaikille. Parhaimmillaan kävimme Alpeilla yli 1600 metrin korkeudessa, ja sieltä alas päin ajeleminen oli paikoin aika kylmäävää. Onneksi tie oli hyvässä kunnossa (kiitos Sveitsin tienkäyttömaksujen?), joten me selvisimme, etupenkkiläiset hieman vähemmän hengästyneenä kuin takapenkin matkustajat.

Huomatkaa matkalaisen hieman varautunut asento, turvallisesti kaukana aidasta :).

Milanoon pääsimme perille illansuussa, ja pienen harhaan ajamisen ja suurkaupungin perjantai-illan ruuhkaan joutumisen jälkeen löysimme hotellille ja pääsimme myös syömään pizzaa viereiseen trattoriaan. Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja helteisenä, ja miesten suunnatessa Monzaan F1 aika-ajoihin me naiset ajelimme metrolla keskustaan ihmettelemään nähtävyyksiä ja ostoksille.

Joku Tuomo?

Tiedättekö, kun Thaimaassa on joka paikassa kuninkaan kuvia? Aika jännä, kun täällä Italiassakin oli joka puolella esillä näitä tärkeitä henkilöitä.

Pyhän Yksinkertaisuuden Aukio.

Sunnuntaina luvassa oli samaa hupia, tosin F ykkösissä varsinaisen kisan merkeissä. Miesten mukaan ensimmäinen formulakokemus oli "Suomalaisena aika päräyttävä. Telkkarista saa aika paljon rauhallisemman vaikutelman". Junalla pääsi Monzaan ilmeisen kätevästi ja järjestelyt pelasivat jopa italialaisittain hyvin. Väliajoilla pääsi nurmikolle makoilemaan ja ottamaan rennosti aurinkoa (olutta). Kisan tuloksista kysyttäessä jostain Emmasta ja Mintusta ne eniten puhuivat, olikohan itse kisaa katsottu lainkaan...Ilta-Sanomien palstalta varmaan sitten tsekkasivat tulokset, kuulemma Bottas oli 4. ja Räikkönen...ei lähellä kärkeä.

Ferrari?

Asiaan kuuluvat fanivermeet.

Olihan se onnistunut reissu kaikin puolin jälleen kerran! Milano nyt ei kaupunkina ollut näin toisellakaan kerralla mitenkään erityisen sykähdyttävä, se on jotenkin melko sotkuinen ja bisnes-luonteensa ja suuren kokonsa vuoksi ei kovin idyllinen. Eli jatkamme edelleen hienojen Italia-kokemusten metsästystä (tosin ei ihan hetkeen)! Grazie mille, ciao ciao!