Praha

Dobrý den!

Meillä oli ensimmäinen hääpäivä 8.6.14, joten päätimme lähteä hääpäivämatkalle viikonlopuksi, koska maanantaikin oli täällä vielä vapaa. Suurenmoisen taitava aviomieheni keksi ehdottaa kohteeksi Prahaa, jonne täältä Nürnbergistä on vain noin 3 tunnin ajomatka. Praha osoittautui täydelliseksi valinnaksi; uskomattoman kaunis kaupunki, rento meininki ja sääkin sattui olemaan aurinkoinen ja helteinen. Tosin tämä +35 C helle jatkuu edelleen Nürnbergissä, tuntuu ehkä jo hieman liian kuumalta..mutta en valita, niinkuin itävaltalaiset ;).

Drinkkejä hotellimme Hiltonin Cloud 9-kattoterassilla.

Kaarlensillan päässä.

Aurinko paistoi koko ajan! :)

Meillä oli Prahassa aikaa vain noin 2,5 päivää, mutta tuntui, että siellä olisi viihtynyt vielä kauemminkin! Varmaan suurimman osan tärkeimmistä turistinähtävyyksistä ehdimme nähdä, mutta kaupungissa olisi todennäköisesti näkemistä ja tekemistä vielä paljon enemmänkin. Ja shoppailtavaa! Nyt oli niin kuuma, että ajatuskin vaatteiden sovittamiselta tuntui aika kaukaiselta. Yhdet kengät tarttuivat mukaan, mutta ehkä meidän on pakko tehdä syksyllä vielä toinen reissu Prahaan, ihan vaan siksi, että ehditään käydä kaikissa museoissa...;).

Osallistuttiin yhdelle opastetulle kierrokselle, joka kertoi  Tshekin kommunistisesta menneisyydestä, joka itse asiassa ei edes ole niin kaukana menneisyydessä. Oppaana toimi paikallinen historian opiskelija "Brett", jolla oli hauska, ironinen tapa kertoa tapahtumista. Tiesittekö esimerkiksi, että Stalinilla oli siksi niin muhkeat viikset, etteivät hänen huonot hampaansa paljastuisi? :). Kierroksen viimeinen etappi oli bunkkerivierailu, jossa oli tietysti aika karuakin materiaalia, mutta tänä päivänä osa tuntuu kyllä lähinnä jo aika koomiselta.

Lasten suojapukuja.

Ihan oikea kommunisti!

Sattumalta törmäsimme Prahassa tuttuihinkin, oli mukava käydä yhdessä lounaalla ja vaihtamassa kuulumisia piiiiiiitkästä aikaa! Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut viikonloppumatka. Varmasti moni Prahassa vieraillut allekirjoittaa, että se on ehdottomasti käymisen arvoinen eurooppalainen kaupunkimatkakohde.Suosittelemme lämpimästi!

Liebe Grüsse aus Nürnberg ja pian nähdäänkin kesäloman merkeissä Suomessa! On kyllä hieman ikävä jo tuttua järvimaisemaa, rantasaunaa ja karjalanpiirakoita...:).

P.S. Täytyy tässä vielä vähän taputtaa itseään olalle, sillä keväälle suunnittelemiani opintoja on nyt plakkarissa 16 opintopistettä ja kaikki ovat menneet läpi arvosanalla 4 (asteikolla 1-5). En minä täällä siis ihan pelkkänä Hausfrauna aikaani vietä, vaikka nämä päivitykset aika rennoilta useimmiten ehkä vaikuttavatkin! :)

Ei mitään erityistä

Servus!

Toukokuu on katoamassa jonnekin, ja elämä täällä Nynnyvuoressa on varmaan jo niin arkipäiväistynyttä, että mitään erityistä ihmeteltävää ei ole ollut tänne blogiinkaan.

Sardinian reissun jälkeen huomasimme, että Hipulla alkoi ensimmäinen juoksu. Ensimmäisen viikon neiti oli hormonimyrskystä ja suuresta elämänmuutoksesta niin väsynyt, että halusi oikeastaan vain nukkua koko ajan. Seuraavalla viikolla saimme vieraita (äiti ja tätini H) ja Hippukin alkoi jo vähän piristyä. Lenkillä olisi ollut jos jonkinmoisia sulhaskokelaita, mutta suuri rakkaus saa vielä kyllä odottaa! Kaiken lisäksi "mummun" avustuksella ajelimme Hipun kiharaisen turkin ensimmäistä kertaa aivan lyheksi, niin kaljuhkoon olemukseen taisi myös lopulta sulhasten kiinnostus lopahtaa. Nyt Hippu alkaa olla jo oma pirteä itsensä, ja ehkä voidaan pian mennä taas harrastusten pariin ja viipottaa vapaana metsässäkin.

Sommer 2014, hier komme ich!

Parhaat nukkuma-asennot saa omassa sängyssä.

Toukokuun puolivälissä saimme tosiaan vieraita kotoa ja olipa meillä muuten hauska viikko! Sää ei ollut erityisen kesäinen, mutta saimme silti kaikki Nynnyvuoren tärkeimmät nähtävyydet kierrettyä. Ja voihan sitä olutta maistella, vaikka ei aurinko paistakaan ;). Oluthan on täällä elintarvike, eikä alkoholia, joten sehän kuuluu ihan perusravitsemukseen. Oli muuten itsellekin hauskaa liikkua turistina "kotikaupungissa", olin tarkoituksella "säästänyt" näitä kohteita vierailua varten.

Näkymä Kaiserburgista kaupungin yli.

Vieraiden lähdettyä sain tilalle flunssan. Tämä on jo kolmas flunssa tänä keväänä, harvoin olen sairastanut näin paljon. Tosin nyt kun ajattelen taaksepäin ainakin kolme vuotta, joka toukokuu olen sairastanut tismalleen samaan aikaan. Johtuisikohan sitten muutoksesta säässä kylmästä lämpimään ja ehkä myös siitepölykaudesta. Onneksi tämä ei ollut mikään kovin sitkeä virus, ja pääsin mukaan expat-organisaation järjestämälle eläintarhan iltavierailulle. Eläintarha sulki ovensa klo 19 ja sen jälkeen meillä oli oma opas, joka kertoi eläimistä enemmän ja saimme ihmetellä kaikessa rauhassa eläinten iltapuuhailuja. Nürnbergin eläintarha on mukava kohde vierailla, se on todella kauniissa puistossa ja eläimillä näyttää olevan hyvät oltavat (niin hyvät, kuin nyt villieläimillä voi suljetuissa tiloissa olla).

Apinoilla oli vauvoja :).

Räyh & mur...!

Rantakunnossa ne hylkeetkin on, eikös?

Kuka tunnistaa tämän eläimen? Esimerkiksi mieheni ei tunnistanut :).

Nyt sitten odotellaan seuraavia vieraita, jotka tulevat juhannuksen tienoolla ja suunnitellaan kesälomia. Suomessa ollaan noin heinäkuun 2 ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen Hippu jää "isovanhemmille" hoitoon 1,5 kuukaudeksi (kuinkahan siitä ikävästä selvitään??) ja me ajellaan Ruotsin kautta takaisin Saksaan. Sitten olisi ehkä tarkoitus lomailla vähän Saksassa ja autoilla myös Sloveniaan. Erinomaisia suunnitelmia! Ai niin, vielä on pakko vähän vääntää opintojakin ja virallisestihan olen opiskelija myös kesällä. Hieman työhyvinvointia ja henkilöstön kehittämistä, kenties aivot toimivat paremmin suklaakakun äärellä?

Aurinkoista kevättä ja pian myös kesää!

T. Nynnyvuoren blondit

Sardinia

Viikon reissu Sardiniassa takana ja tuntuu kyllä siltä, että tuossa ajassa ainakin saaren pohjois- ja länsiosa tuli koluttua aika tarkkaan. Meillä oli vuokra-auto, ja koska sää oli koko viikon aika tuulinen ja siitä johtuen hieman viileä, tuli istuttua autossa melkein 1000 km viikon aikana. Sinä aikana ehdimme nähdä aika monta pientä kylää ja kaupunkia. Turistikausi ei oikeastaan ollut vielä alkanut, joten joka paikassa oli todella, todella hiljaista. Välillä oli jopa vaikeuksia löytää ravintolaa, josta olisi saanut lounasta. Iltaisin ajoimme aina takaisin Olbiaan, jossa meillä oli hotelli, joten sieltä löytyi kyllä ravintoloita (=pizzerioita) riittävästi.

Olbia, n. 55000 asukkaan satamakaupunki, jossa ei ollut erityisen paljon nähtävää tai tekemistä.

Algherossa, saaren länsirannikolla oli mukava vanhakaupunki ja hienolla säällä varmasti mukava rantabulevardi.

Nuoron kaupunki sijaitsi 550 m korkeudessa. Tästä kuvasta se ei ehkä näy, mutta tie meni kyllä pelottavan korkealla!

Agriturismo -paikkoja oli tien varrella useampiakin, se on ehkä joku tämän päivän matkailuhitti. Pysähdyttiin mielenkiinnosta yhteen paikkaan, josta löytyikin possuja, aaseja, ankkoja, hevosia ja lehmiä, mutta ei ihmisiä. Pihassa oli pari autoa, mutta muuten tila oli täysin autio.


Hieman omituista...no, rapsuteltiin eläimiä vähän aikaa ja jatkettiin sitten matkaa.










Arzachenan lähistöltä löydettiin Vigne Surraun viinitila, jonne pääsi tutustumiskierrokselle ja maistelemaan tilan viinejä. Kierros oli aika mielenkiintoinen, ja tilat olivat upeat!

Eräänä hieman aurinkoisempana päivänä kiivettiin Palaun kaupungin lähistöllä "Bear Rock" -kalliolle, josta oli aika hienot näkymät sekä mantereelle että merelle. Tuuli oli niin kova, että hieman heiveröisempi (ei koske siis meitä) turisti olisi jo ehkä lennähtänyt kalliolta alas...

Kokonaisuudessaan ihan hieno reissu, koska tarkoituksena olikin autoilla eikä ottaa aurinkoa hotellin uima-altaalla. Ilman autoa "huonolla" säällä olisi iskenyt tylsyys. Täytyy kuitenkin myöntää, että viikon loppupuolella ei oikein meinattu enää keksiä tekemistä tai näkemistä, ja pizzan/pastan syönti alkoi jo kyllästyttää. Kalaruoat ja merenelävät olivat toki tuoreita ja herkullisia, mutta onko se italialainen ruoka nyt muuten niin erikoista? Kallistakin oli (esim. pizza 8-10 €, jonka päälle joka paikassa 2-3 € palvelumaksu/hlö)! Tällä kokemuksella Välimeren kohteista parasta sijaa pitää kyllä edelleen Kroatia ja Adrianmeren rannikko! Siellä on edullisempaa, siistimpää ja parempaa palvelua.

Ensimmäistä kertaa iski myös ihan pienoinen koti-ikävä Suomeen, tuntui oudolta palata reissusta edelleen vieraaseen maahan...Mutta, eiköhän se arki tästä taas palaudu normaaliksi ja ensi viikolla saadaankin ihania vieraita!

P.S. kyllä oli turistilla turvallinen olo, kun paikallispoliisi partioi hoodeilla...

Fussball!

Sinne meni pääsiäinen! Me vietimme juhlapyhiä ihan vaan kotosalla, koska tällä viikolla lähdetään joka tapauksessa reissuun. Lauantaina käytiin ostamassa vähän aurinkorasvoja (odotukset helteisestä Italiasta eivät tosin ole korkealla) ja uusia reissuvaatteita.

Sunnuntaina pyöräiltiin Grundig-stadionille FC Nürnberg - Bayer Leverkusen -peliin.

Peli alkoi Leverkusenin maalilla mutta pian Nürnberg tasoitti 1-1.

Lähitilanteita Nürnbergin maalilla, tiukkoja olivat (myös tilanteet)!

Väliajalla..puoliajalla..no, erien välissä ehdin keskittyä olennaiseen ja hakea pientä purtavaa ja juotavaa. Varmuuden vuoksi otin isoimman mahdollisen Hot Dogin ja kaksi pilsneriä! (Jannen mielestä olin aika hottis Hausfrau, varsinkin nuo sinapit suupielissä. Täytyy kyllä olla samaa mieltä.)

Aus! Raus! Hin! Da! NEIN! Scheisse! Niinhän siinä sitten kävi, että Nürnberg hävisi nolosti 1-4 ja taitaa tippua Bundesligasta. Onneksi aurinko paistoi ja ehdittiin juoda oluet, ettei tämä pelireissu nyt ihan hukkaan mennyt. Ehkä ensi kaudella täytyy lähteä nauttimaan urheilusta vaikka Müncheniin, siellä vissiin pärjätään vähän paremmin.

Uimassa ja pääsiäispupun jäljillä

Viime viikonloppuna oli aurinkoinen sää, ja ajattelimme, että vesikoiran on korkea aika päästä toteuttamaan luontaisia vaistojaan. Lauantaina kävimme päiväkävelyllä tässä aivan meidän omilla nurkilla virtaavalla Main-Tonava -kanaalilla, jossa Hippu pääsi jo vähän uimisen makuun.

Sunnuntaina ajelimme Nürnbergistä noin 25 km etelään Roth-järvelle, jossa koiria saa uittaa vielä ennen uimakauden alkamista. Järvellä oli jo nyt paljon ihmisiä nauttimassa aurinkoisesta (joskin hieman tuulisesta) kevätsäästä, kesällä se on varmaan niin täynnä, ettei parkkipaikalle saa autoa. Hippu oli aika ihmeissään pitkästä hiekkarannasta ja vedestä - syksyllä ja talvellahan ei Suomessa tietenkään päässyt uimaan (lukuun ottamatta sitä yhtä kertaa, kun pikku-Hippu 10 viikon ikäisenä tipahti mökillä laiturin nokasta järveen). Täällä ei saanut kuitenkaan koiria päästää vapaaksi, eikä Hippukaan uskaltautunut ihan uimaan asti. Ehkä olisi pitänyt mennä näyttämään mallia...

Tänään pitkänäperjantaina osallistuimme koirakoulun järjestämään jännittävään pääsiäismunajahtiin! Täällä Saksassahan perinteisesti pääsiäispupu, "Osterhase", piilottaa puutarhaan pääsiäismunia, joita lapset saavat pääsiäissunnuntaiaamuna etsiä. No, me etsimme niitä kaatosateessa metsässä..olihan siinäkin oma jännityksensä :).

Jännittyneenä odotamme munajahdin alkua..

..yksi pupun piilottama kori jo löytynyt!

Jännittävän jahdin jälkeen oli tarjolla kahvia ja Kuchenia. Kuvassa koirakoulun ohjaaja Alexandra.

Saaliina kaksi pupua ja korilliset täynnä pääsiäiskarkkeja! Sinne meni se sokerilakko..toivotonta...no, ehkä Italiassa ei vielä ensi viikolla ole bikinikelit...

 

Hyvää pääsiäistä, frohe Ostern ja onnea tänään syntymäpäiväänsä juhlivalle, rakkaalle äidilleni!

Emännän ja koiran käytöskoulu

Aika kuluu aina keväisin jostain syystä todella nopeasti, yhtäkkiä maaliskuu vaihtui jo huhtikuuksi. Viime viikkoina arki on täällä sujunut ihan omalla painollaan, töiden ja opiskeluiden merkeissä. Viime viikonloppuna tutustuimme tosin täällä asuvaan mukavaan suomalaisperheeseen. Aina mukavampaa kotiutumisen kannalta, kun tutustuu uusiin ihmisiin!

Tuttuja kasvoja alkaa tulla jo lenkkipoluillakin vastaan. Hipulle on löytynyt muutama koirakaveri, joiden kanssa voi huoletta aina välillä painia ja juosta peltoa ympäri. Olemme käyneet silti myös "ohjatussa" pentuleikkikoulussa, jossa pääsee tarvittaessa väliin, jos leikit yltyvät liian rajuiksi tai toinen jää jalkoihin. Leikkikoulussa on hauska seurata eri rotuisten koirien ominaisuuksia. Meidän aito vesikoiramme (jota tosin kaikki luulevat puudeliksi!) esimerkiksi ei astunut varpaillaankaan tuohon altaaseen, jossa kaikki muut -erityisesti labbikset- läträsivät innolla. Täällä näin myös ensimmäistä kertaa harmaan labradorinnoutajan pennun! Todella erikoisen näköinen, aivan hopean harmaan värinen. En ollut edes tiennyt, että sellaisia on olemassa.

Jiiihuu!

Yhdellä altaalla monta eri käyttötarkoitusta: siitä voi juoda, siellä voi uida ja sinne voi myös pissiä (ei tosin hienoneiti Hippu). Nice.

Hippu on nyt hieman yli 8 kuukauden ikäinen, mutta suuremmilta nuoren koiraneidin tunnemyrskyiltä olemme onneksi vielä välttyneet. Joitain hankaluuksia on hihnassa kävelyn kanssa, nenä vie tryffelikoiraa niin kovasti, ettei vierellä malta kulkea. Luoksetulo sujuu useimmiten hyvin, jos ei ole häiriöitä. Pellolla, jossa on muita koiria tai ihmisiä, on turha kuvitellakaan, että mikään "tänne"-huutelu auttaisi. Ehkä se on sama kuin huutaisi 15-vuotiasta teiniä, joka pelaa luurit korvillaan tietokonepeliä, täyttämään tiskikonetta. Ei paljon hesalaisten jutut kiinnosta :).

Koska Hippu on useimpien ihmisten mielestä aika "hübsch" (tätä kuulee usein, vai tarkoittavatkohan ne emäntää?), olemme tehneet kasvatuksessa sen virheen, että se haluaa aina mennä kaikkien syliin. Mikä ei tietysti ole vieraan ihmisen mielestä kovin mukavaa, jos hevonpaskassa ja mudassa pyörinyt ihanan soma koira hyppää antamaan pusua, kun ei muuten yllä tervehtimään.

Tuolla samaisessa pentuleikkikoulussa on tosiaan myös koulutusta, ja uskaltauduimme sinne tänään ensimmäistä kertaa. Kurssi on ihan perustasoinen, eikä meillä ole mitään sen suurempia tavoitteita tottelevaisuuskoulutuksen saralla. Kunhan opettelemme tavallisen perhekoiran peruskäytöksiä vahvemmiksi. Tällä kertaa harjoittelimme paikalla pysymistä ja rauhoittumista.

Maahan meno ja paikallaan pysyminen häiriön kanssa - tämän piti olla haaraperushyppy, mutta tyydyimme askelviereen :)

Istuminen ja paikallaan pysyminen.

Paikallaan pysymistä häiriöiden läheisyydessä.

Kieltämättä hieman hauskempaa oli treenata kuin Suomessa keskellä pimeintä ja kylmintä talvea, kun oli pahimmillaan -15 astetta pakkasta. Oli nytkin tosin vähän viileä, mutta ei sentään sormet jäätyneet herkkuja taskusta ottaessa.

Terveisin Nynnyvuoren kiharakarvainen blondi.

Ingolstadt

Käytiin pari viikkoa sitten katsomassa Hipulle paria hoitopaikkaa, koska tarkoitus olisi käydä tässä kevään aikana vähän pidemmälläkin reissulla Saksan rajojen ulkopuolella. Ensimmäinen hoitopaikka tuntui jostain syystä vähän oudolta, mutta toisessa paikassa kaikki tuntui olevan kohdallaan. (http://www.denizinan.de/). Sovimme, että tuomme Hipun yhdeksi yöksi testihoitoon niin, että näemme miten kaikki sujuu.

Lauantai-aamuna sitten jätimme Hippusen Denizin hoitoon ja lähdimme itse ajelemaan kohti Ingolstadtia, noin 100 km Nürnbergistä etelään kohti Müncheniä. Ingolstadtissa on aika mukavan kokoinen Outlet Village, jossa merkkituotteita siis myydään alennettuun hintaan. Vinkkivinkki shoppailun nälkäisille matkailijoille :)! Huokeiden hintojen päälle saimme myös VIP-kortin Jannen työpaikan kautta, jolla sai tietyistä liikkeistä vielä -12 % alennuksen. Mukaan tarttui lähinnä urheiluvaatteita ja joitain muita vaatekappaleita. Ja itse ostin vielä viime hetkellä himoitsemani Guessin rahapussin :). Hyvän mielen ja kevyemmän kukkaron myötä suuntasimme Ingolstadtin keskustaan syömään ja hotellille.

Janne on tykästynyt paikalliseen vehnäolueen, itse tilaan kyllä edelleen mieluummin pilsnerin.

Paitsi että Ingolstadtissa on hyvät shoppailumahdollisuudet, se on myös Audin kotikaupunki. Sopiva matkakohde siis meille (=Jannelle) :). Tällä kertaa emme käyneet Audin tehtaalla, koska Janne oli käynyt siellä jo aiemmin, ja oikeastaan itse en kokenut niin suurta mielenkiintoa sitä kohtaan, että toinen vierailu olisi tullut tarpeeseen.

Audilla on ihan oma pysäkkikin..saksalaiset ne sitten rakastavat automerkkejään.

Illalla käytiin hotellilla suomalaisessa saunassa! Hieman olikin saunaa jo ikävä, vaikka kieltämättä tuo matala koppi ilman ilmanvaihtoa ei ehkä vedä vertoja Vaaksikallion saunan lempeille löylyille ja ikkunasta avautuvalle järvimaisemalle. Jo pelkkä ajatuskin rentouttaa :)!

Sunnuntai-aamuna Janne oli kovassa kuumeessa ja flunssassa, liekö edellisen päivän shoppailu vienyt veronsa. Kävin siis itsekseni aamukävelyllä ihmettelemässä maisemia. Kellot oli käännetty kesäaikaan, ja kesältä kyllä kieltämättä jo tuntuikin!

Iltapäivällä ajelimme (=minä ajoin! Moottoritietä! Yli 160 km/h! Mutta en sentään uskaltautunut laitimmaiselle kaistalle, siellä nopeimmat köröttivät reippaasti yli 200 km/h...) takaisin Nynnyvuoreen ja haimme koiran hoidosta. Kaikki oli mennyt superhyvin! Hippu oli leikkinyt toisten koirien kanssa itsensä uuvuksiin ja valloittanut monen ihmisen sydämen lagottomaisella pusuttelullaan <3. Täällä lagotto ei ilmeisesti vielä ole kovin tunnettu rotu, ja monet olivat kyselleetkin, minkä rotuinen Hippu on. Varmasti uskallamme viedä Hipun sinne toistekin hoitoon, kunhan vaan keksimme sopivan matkakohteen toukokuulle!