maanantai 29. syyskuuta 2014

How to be German?

Servus!

Monet meillä käyneet vieraat ovat kyselleet, mikä täällä Saksassa on meidän mielestämme paremmin ja mikä puolestaan huonommin Suomeen verrattuna. Kysymys on yllättäen hirmu vaikea, koska tuntuu siltä, että arki täällä on niin samanlaista kuin Suomessa, ettei eroja juuri tule pohdittua! Meillä ei ole ollut mitään suurempia vaikeuksia sopeutua tänne, enkä oikein tunnista itsessäni (miehessäni vielä vähemmän) perinteisiä kulttuurishokin vaiheita. Tai sitten elämme edelleen tuota alkuvaihetta, jolloin kaikki tuntuu hienolta ja erilaiselta? Asiat, jotka ovat täällä huonommin, ovat kovin arkisia. Esim. sähkö on kalliimpaa, luottokortti käy harvassa liikkeessä, kaupan kassalla ei ole kunnon pakkausaluetta ja sunnuntaisin mikään paikka ei ole auki. Huh huh, onpa meillä täällä "maailmalla" vaikeaa :).

Kulttuurishokin vaiheet. (www.educationabroad.vt.edu)
Nykyisin Berliinissä asuva englantilainen kirjoittaja ja koomikko Adam Fletcher on kirjoittanut huippuhauskan kirjan "How to be German - in 50 easy steps". Monet Adamin ajatuksista ovat niin osuvia, että ajattelin tässä mainita muutaman niistä asioista, joihin mekin olemme törmänneet tässä yrityksessämme sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.

1. Puhu saksaa!
"Jokainen kansakunta on tehnyt asioita, joita sen tulisi hävetä. Synkkiä tekoja historiassa. Saksalaisetkaan eivät tässä tee poikkeusta. Tiedätte varmaan, mistä puhun - saksan kielestä."  (Fletcher).

Huoh...saksan opiskelu. Akkusatiivi? Datiivi? Der, die oder das? Sanojen suvuissa ei ole mitään logiikkaa, mutta pakkohan ne on opetella. Muuten olet yhä syvemmällä suossa akkusatiivin ja datiivin kanssa. "Saksan kieli sysää sinut alas jyrkkää vuoren rinnettä, huikkaa mennessään 'Viel Spass!' ja kävelee itse pois sillä aikaa, kun hidas ja kivulias alamäkesi alkaa." 

2. Saksalainen juoma....ssssssssh!
Saksalaiset rakastavat kaikenlaista sihisevää juomaa. Tai ehkä ennemmin he pelkäävät juomaa, jota ei ole hapotettu? Tavallisessa juomamarketissa (en siis puhu alkosta, vaan erillisestä kaupasta, jossa myydään kaikenlaisia juomia) on varmasti yli 50:tä erilaista pullotettua "vissyä". Ja ihan oikeasti, tällä viikolla näin, että jakeluauto toimitti vissyä kotiovelle. Huippua (?). Mehu juodaan tietysti myös vissyyn sekoitettuna. Siitä tulee silloin esimerkiksi Apfelsaftschorle. Weinschorlen voi tehdä valko- tai punaviiniin, ja oluesta ja sitruunalimsasta tulee puolestaan Radler. Spezi on colan ja appelsiinilimsan sekoitus, no, tehtiinhän mekin lapsena näitä sekoituksia. Lapsena.

Olutkulttuuriin en edes tässä yritä paneutua. Se vaan on itse tultava kokeilemaan. Prost!

3. Saksalainen (baijerilainen) ruoka
Mahlzeit! Eikö olisi luonnollista, jos näin todettaisiin lounasajan lähestyessä, tarkoituksena ilmoittaa, että nyt olisi ruoka-aika? Mutta oikeasti tämä on ihan tavallinen tervehdys, jota käytetään noin klo 10 ja 14 välillä. Suomessakin voisi olla hauskaa tervehtiä työkavereita tuohon aikaan karjaisemalla "ruoka-aika!" tarkoittamatta sillä mitään sen erityisempää, ihan vaan, että "heippa!". Kokeilkaa?

Meidän alueemme tyypillistä ruokaa on peruna ja liha. Perunaa kaikissa sen muodoissaan. Perunasalaatti, keitetyt perunat, Kartoffelkloss (kloss=sanakirjan mukaan kokkare, klöntti, klimppi..herkullista, eikö?), perunamuussi, röstiperunat, uuniperuna..mainitsinko jo perunasalaatin? Ja se liha - rakkaalla lapsella on monta nimeä - Schäufele, Schäuferla, Schäufelchen..Tuo viimeinen viittaisi siihen, että kyseessä olisi ihan pikkuinen lihanpalanen. Mutta sitä se ei ole, vaan se on hillitön kimpale sianpolvea. Namnam! Guten Appetit!

Ja saksalainen leipä on kuulemma maailman parasta. Se on muuten vakava juttu. Puhuin edellisen saksan opettajani kanssa ruoasta, ja kerroin, etten oikeastaan syö leipää. Hän oli sanalla sanoen järkyttynyt. Ja kuvitelkaapa se ilme, kun sanoin, että jos joskus leipää syön, se on yleensä näkkileipää. 

4. Ikkunat ja ilmastointi
Nämä kippaantuvat ikkunat on kyllä pakko mainita yhtenä parhaista keksinnöistä! Jokainen ikkuna (ja terassin ovi) aukeaa siis sekä normaalisti, että sisäänpäin kippautuen. Hirmu kätevää tuuletuksen kannalta. Mutta ilmastointi. Se on perkeleen keksintö. Kesähelteellä, jos ilmastointilaite jostain saksalaisesta sisätilasta löytyy, sen voi laittaa päälle ehkä noin 15 minuutiksi. Siitähän voi sairastua! Mutta autossahan se ei haittaa, sitä ei lasketa...

5. Sunnuntait
"Kuvittele seuraava tilanne. Hylätty sairaala. Joku herää sairaalasängystä. Huone on lukittu sisältäpäin. Henkilö ei muista, kuinka hän on päätynyt sairaalaan. Olo on tokkurainen. On hiljaista. Kammottavan hiljaista. Henkilö nousee ja lähtee huoneesta, ja astuu varovasti käytävään. Muita ihmisiä ei näy. Tuntuu maailmanlopulta. Henkilö uskaltautuu ulos ja yrittää etsiä inhimillisiä merkkejä, mutta missään ei ole ketään. Kenties hän on ainoa henkilö maan päällä? Ehkä tappajavirus on iskenyt? On ihan hiljaista. Aivan liian hiljaista." (Fletcher).

Sunnuntaisin ei tehdä mitään. Ollaan vaan ihan hissukseen. Kaupat eivät tietystikään ole auki (paitsi muutamana erityissunnuntaina vuodessa, jolloin kaikki 82 miljoonaa saksalaista ryntäävät kauppaan). Mutta aina voi lähteä patikoimaan. Kunhan varusteet vaan ovat kohdallaan - vaatetuksena 100 % (tai kenties vähän yli?) säänkestävät Jack Wolfskinit (parhaat) ja jalassa tietysti laadukkaat, turvalliset jokasään kengät (tukevat, ettei vaan nilkka venähdä, jos sattuu astumaan asfaltoidulta jalkakäytävältä sivuun). 

Että eipä sitten muuta kuin TSCHÜÜÜ-ÜÜÜÜSSSSSsssssssss! 

www.kvaak.fi





P.S. Adam Fletcher, kuten mekin rakastamme Saksaa ja saksalaista kulttuuria! Näiden arjen huomioiden ei ole siis tarkoitus olla millään tavalla loukkaavia :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti