Kroatia/Pula

Saimme ystävät poimittua kyytiin Ljubljanan lentokentältä (joka muuten on älyttömän pieni ollakseen Slovenian pääkaupungin lentokenttä), ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kroatiaa ja pohjoista Istrian niemimaata. Teillä ei ollut liikennettä enää illalla ja rajan ylikin pääsimme näppärästi ilman mitään jonottamisia.

Olimme vuokranneet lomahuoneiston villasta, jossa oli oma uima-allas. Villa sijaitsi muutaman kilometrin päässä Pulan keskustasta, Punta Verudelassa. Viikko vierähtikin aika nopeasti aurinkoa ottaessa, kylmiä juomia ja herkullisia ruokia nauttiessa ja pieniä retkiä lähiympäristöön tehdessä. Muuten lomaamme ei kuulunut mitään erikoisempaa ohjelmaa, sillä 3-vuotias lapsi ja koira sekä aurinkoinen hellesää rajoittivat myös hieman menemisiä.

Kroatia ei ole erityisesti olutmaa, mutta meilläpä oli omat, saksalaiset oluet mukana ;). Ruisleipä ja kaurapuuro vain puuttuivat...

Hipulla on kuuma!

Pula ei tuntunut kaupunkina erityisen sykähdyttävältä. Siellä oli vanhassa kaupungissa periaatteessa yksi kävelykatu (ja joitain pieniä poikkikatuja) ja vanhoja kiviä amfiteatterin muodossa. Hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsi yksityisrahoitteinen Aquarium, joka oli rakennettu vanhaan linnoitukseen. Akvaariolta ei kannata odottaa liikoja, siellä haisi ummehtuneelta sukkahieltä ja osa altaista oli aika likaisen näköisiä. Mielenkiintoisinta antia oli lukea merikilpikonnien pelastusoperaatioista, ja "kylpytynnyreissä" oli myös joitain toipumassa olevia yksilöitä odottamassa vapauttamista. Osalta puuttui räpylä, osa oli löytynyt kietoutuneena siimaan tms. Onneksi kilpikonnat saadaan usein vapautettua pian takaisin luontoon!

Pulassa

Aquarium

Kala- ja äyriäisruoat näyttelevät tietysti pääosaa adrianmeren antimista nautittaessa! Hinnatkin ovat sopivan huokeita.

Eräänä iltana istuskelimme auringon jo laskettua lämpimässä kesäillassa terassillamme korttia pelaten. Pelin tuoksinassa havaitsin yhtäkkiä silmäkulmassani jotakin tummaa talon seinässä. Tarkempi vilkaisu osoittautui karmaisevaksi - skorpioni!! Pieni paniikki ja pakosuunnitelma käväisivät jo mielessä, mutta onneksi seurueen mieshenkilöiltä löytyi alkukantaista vaistoa tunkeilijan eliminoimiseksi. Ratkaisuksi kehkeytyi nopea suunnitelma hiuslakasta, sytkäristä ja kengästä...En taida kertoa tästä prosessista enempää, koska tapahtuman jälkeen opimme internetistä mm. että skorpionit tällä alueella eivät ole vaarallisia tai aggressiivisia. Jos ne jostain syystä sattuvatkin pistämään, pistos on heikompi kuin hyttysellä. Niin ja ihan pikkujuttuna tiedoksi vaan, että "do not kill scorpions, they are a strictly protected species". Hupsista.

Tällä parvekkeella tehtiin rikos. Kuvan henkilöt eivät liity tapahtuneeseen.

Poliisi oli saanut vihiä tapahtuneesta luonnonsuojelurikkomuksesta ja vieraili parvekkeellamme useaan otteeseen.

Istrian eteläisimmässä kärjessä sijaitsee Komenjakin kansallispuisto, josta löytyy upeita kallioisia rantoja. Puistoon on pieni pääsymaksu, olisikohan ollut muutaman euron per auto. Teimme tänne pienen retken, mutta kallioiset rannat eivät osoittautuneet parhaaksi mahdolliseksi paikaksi pienten lasten kannalta. Upeat maisemat ja hauska viidakkobaari olivat kuitenkin käymisen arvoisia!

Komenjak

Ratsastusharrastukseni sai jatkoa myös Kroatiassa! Melkein yhtä hyviä ratsuja kuin Lipizzanhevoset Sloveniassa..

Polkuvenereissulla Punta Verudelan edustalla ui vastaan tällainen ilmestys, joka meinasi hyökätä veneeseen...onneksi meillä oli mukana liekinheitin ja varvassandaali ja ja ja...

Jälleen kerran meillä oli onnistunut reissu, pienestä sairastelusta huolimatta saimme nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä viikosta Adrianmerellä. Kroatia ei pettänyt meitä siis tälläkään kertaa! Kiitos matkaseuralaisillemme loistavasta lomaviikosta :).

Terveisin Nynnyvuoren blondit