Suomen loman jälkeen meillä oli tiedossa vielä yksi kesälomakohde, jonne lähtöä oli suunniteltu jo keväästä saakka. Meidän matkoillamme on aina niin hyvä meno, että päätimme tällä kertaa tarjota erinomaista seuraamme myös ystäväperheellemme. Niinpä pakkasimme Nynnyvuoressa autoon uimabrezenit ja muut rantahärpäkkeet ja lähdimme ajelemaan Itävallan ja Slovenian kautta kohti Kroatiaa ja siellä Istrian niemimaata. Ystävät lentäisivät Slovenian Ljubljanaan, josta nappaisimme heidät mukaan matkalla Kroatiaan. Matkaa Nürnbergistä Kroatiaan on noin 700 km, joten suunnittelimme menomatkalle yhden yöpymisen taktiikan. Yövyimme Itävallan puolella Zell am Seen lähellä ja aamuvarhaisella lähdimme valloittamaan Itävallan korkeinta vuorta, Grossglockneria (3798 m).
Grossglockner High Alpine Road on vajaa 50 kilometrin mittainen reitti alppimaisemissa, joka kulkee Hohe Tauern -luonnonpuiston läpi. Korkein huippu, jonne autolla pääsee, on Edelweiss-Spitze 2571 metrissä. Tienkäyttömaksu per auto oli noin 35 euroa. Tie ei todellakaan sovellu korkeanpaikankammoisille, mutta pelkonsa kannattaa voittaa uskomattomien maisemien vuoksi.
 |
| Mamma, minä tästä ihan pikkuisen vaan kurkistan... |
 |
| Bin ich das Murmeltier? |
 |
| Edelweiss, Edelweiss, kukka kaukaisten vuorten... |
Reitille ei myöskään kannata lähteä kiireessä, sillä alppiteillä hurjastelu ei tule kysymykseenkään ("Hullu...! Ei näin kovaa...! Entä, jos jarrut ei toimi...!?"), eikä varsinkaan elokuisena viikonloppuna, kun puoli Eurooppaa lomailee.
Noin 2300 metrissä sijaitsee Kaiser-Franz-Josefs-Höhe Visitors' Centre. Keisari Franz-Josef, jonka mukaan huippu siis on nimetty, kiipesi tänne tarinan mukaan vuonna 1856. Täältä on uskomaton näkymä suoraan Grossglockner -vuorelle sekä itäisten Alppien pisimmälle jäätikölle, Pasterzelle. Tuolla ylhäällä oli muuten yhtäkkiä todella kylmä, vain noin +5 astetta!
 |
| The Pasterze. |
 |
| Keisari Franz-Josef Lisbettinsä kanssa...niin, ja tuo valkopaitainen tyyppi...on...yksityiskohta, joka pilaa kuvan aitouden. |
Elokuinen viikonloppu ei muutenkaan ole ehkä idyllisin aika ajella Saksasta kohti eteläistä Eurooppaa, nimittäin ihan pari muutakin tyyppiä oli tosiaan lähtenyt liikenteeseen. Emme suosittele Itävallan ja Slovenian väliseen rajanylitykseen Karawanken -tunnelia, sillä siellä oli noin kolmen tunnin jonotusaika tunneliin sekä valtavat ruuhkat ennen ja jälkeen tunnelin. Onneksi slovenialaiset ystävämme olivat vinkanneet toisesta rajanylityspaikasta, joka kulki samaisen Kranjska Goran läpi, jossa autoilimme viime kesänä Slovenian reissulla. Vaikka tie on huonokuntoinen ja hidas ajaa, pääsimme silti jatkamaan matkaamme kätevästi Slovenian puolelle.
Ljubljanan lähellä lentoa odotellessamme saimme paikallisen opaskierroksen Kranjin kaupungissa, jossa maistelimme hieman olutta ja leivonnaisia - ihan normaali yhdistelmä, eikös.
 |
| Kranj |
 |
| Pienpanimo-olut. Ehkä Slovenia kuitenkin on viinimaa... |
Ja niin matka jatkui kohti Kroatiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti