tiistai 27. tammikuuta 2015

Kitzbühel Hahnenkamm-Rennen

Hallo, Servus, Grüss Dich!

Tammikuu on ollut täällä Nürnbergissä aika hiljaista, kunnes saimme jälleen vieraita Suomesta ja suuntasimme "Pamelalla" (uusi automme, VW Passat. Se on nimeltään siis Pamela, ja on ihan hyvin varusteltu ;) kohti Itävaltaa. Monzan F1-kisoista alkanut urheiluteema sai tällä kertaa jatkoa Kitzbühelin syöksylaskukilpailuilla. Kyseessä oli järjestyksessään 75. Hahnenkamm-Rennen, jossa laskettiin siis miesten pujottelua ja syöksylaskua.

Saavuimme perjantaina perille Kitzbüheliin noin 300 km ajomatkan jälkeen, ja meillä oli hyvin aikaa ennen iltapäivän pujottelua. Päätimme mennä hissillä Hahnenkamm-rinteen päälle 1600 metriin, vaikka keli olikin vähän pilvinen. Lippu maksoi 20 euroa/hlö! Yksi henkilö jäi tosin koiran kanssa tukevasti maan pinnalle, kyyti oli nimittäin melko kylmäävää! Korkean paikan kammoon saa näköjään joka reissulla hieman siedätystä...Alhaalla oli otettava palkkioksi hienosta suorituksesta yksi kylmä olut.

Hengissä ylös ja vielä takaisin alaskin! Laskettelu ei oo ehkä mun juttu.
Hymy irtosi 1600 metrissä, edistystä on tapahtunut!
Palkkion nauttimista polvet tutisten.

Perjantaina meno kisapaikalla oli jo aika värikästä, mutta katsojia ei vielä ollut kovinkaan paljon. Joukkoon mahtui siis hyvin eikä koirankaan kanssa tullut ongelmaa. Tosin Hippua alkoi aika lailla palella jossain vaiheessa, koska ilma oli aika kostea ja paikallaan seisoskelua tuli kuitenkin jonkin verran. Illalla katsoimme pujottelukisan, ja sen jälkeen ajelimme majapaikkaamme yöksi.
Note to self: myös koiralla on hyvä olla takki talviurheilutapahtumassa. Onneksi oli mamman syli ja peitto.

Lauantai-aamuna miehet lähtivät takaisin kisapaikalle syöksylaskukisaan pilvisessä ja lumisateisessa säässä. Meitä oli etukäteen varoiteltu, että katsojia tulee olemaan valtavasti, mutta lähdimme silti autolla kohti Kitzbüheliä. Noin 5 km ennen kylää matkanteko tyssäsi, koska autoja oli jonossa ruuhkaksi asti. Loppumatka, noin 3 km taittuikin sitten kävellen. Huonosta kelistä johtuen syöksylaskun aloitusta siirrettiin ja lopulta rata laskettiinkin vain puolivälistä asti. Katsojia oli paikalla pilvin pimein, joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 000. Alue ei ole kovinkaan suuri, joten massaa oli paljon. Kuulemma olut ja makkarakin loppuivat :).
Ylhäällä näkyväisyys ei ollut paras mahdollinen.


Virallinen kisaolut.
Fiiiiiuuuuuuuh!





Sunnuntaina kisa olisi vielä jatkunut slalomilla, mutta parin päivän kisahuuma alkoi jo riittää, joten lähdimme ajelemaan kohti kotia. Lunta tuli aika paljon, ja mutkaisilla ja jyrkillä alppiteillä kurvailu oli ohjelmanumero sinänsä. Pamelassa on panorama-katto, jonka kuulemma pitäisi ehkäistä matkapahoinvointia. No eipä muuten ehkäissyt. Kiepautimme sitten vielä Salzburgissa syömässä ja sen jälkeen matka jatkuikin reippaammin saksalaisilla moottoriteillä kohti Nürnbergiä.

Salzburg.

Salzburg.

Mozartin synnyinkoti Salzburgissa.



Tulipa jälleen kerran todettua, kuinka helppoa täältä eteläisestä Saksasta on lähteä autolla reissuun. Jos harrastaisi laskettelua, niin tämä olisi ihan oivallinen sijainti, koska parin tunnin ajomatkan päässä on rinteitä, rinteitä ja taas kerran rinteitä. Varmaan aurinkoisella säällä saisi ihan kelpo ulkoiluloman aikaan! Hippukin oli loppujen lopuksi hyvää matkaseuraa, ja matkusti kerrankin tyytyväisenä (tai no...ainakin hiljaisena) omalla paikallaan.

Kiitos matkaseurasta, ja seuraavaa kisamatkaa tässä jo vähän suunniteltiinkin...:).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti