Emännän ja koiran käytöskoulu

Aika kuluu aina keväisin jostain syystä todella nopeasti, yhtäkkiä maaliskuu vaihtui jo huhtikuuksi. Viime viikkoina arki on täällä sujunut ihan omalla painollaan, töiden ja opiskeluiden merkeissä. Viime viikonloppuna tutustuimme tosin täällä asuvaan mukavaan suomalaisperheeseen. Aina mukavampaa kotiutumisen kannalta, kun tutustuu uusiin ihmisiin!

Tuttuja kasvoja alkaa tulla jo lenkkipoluillakin vastaan. Hipulle on löytynyt muutama koirakaveri, joiden kanssa voi huoletta aina välillä painia ja juosta peltoa ympäri. Olemme käyneet silti myös "ohjatussa" pentuleikkikoulussa, jossa pääsee tarvittaessa väliin, jos leikit yltyvät liian rajuiksi tai toinen jää jalkoihin. Leikkikoulussa on hauska seurata eri rotuisten koirien ominaisuuksia. Meidän aito vesikoiramme (jota tosin kaikki luulevat puudeliksi!) esimerkiksi ei astunut varpaillaankaan tuohon altaaseen, jossa kaikki muut -erityisesti labbikset- läträsivät innolla. Täällä näin myös ensimmäistä kertaa harmaan labradorinnoutajan pennun! Todella erikoisen näköinen, aivan hopean harmaan värinen. En ollut edes tiennyt, että sellaisia on olemassa.

Jiiihuu!

Yhdellä altaalla monta eri käyttötarkoitusta: siitä voi juoda, siellä voi uida ja sinne voi myös pissiä (ei tosin hienoneiti Hippu). Nice.

Hippu on nyt hieman yli 8 kuukauden ikäinen, mutta suuremmilta nuoren koiraneidin tunnemyrskyiltä olemme onneksi vielä välttyneet. Joitain hankaluuksia on hihnassa kävelyn kanssa, nenä vie tryffelikoiraa niin kovasti, ettei vierellä malta kulkea. Luoksetulo sujuu useimmiten hyvin, jos ei ole häiriöitä. Pellolla, jossa on muita koiria tai ihmisiä, on turha kuvitellakaan, että mikään "tänne"-huutelu auttaisi. Ehkä se on sama kuin huutaisi 15-vuotiasta teiniä, joka pelaa luurit korvillaan tietokonepeliä, täyttämään tiskikonetta. Ei paljon hesalaisten jutut kiinnosta :).

Koska Hippu on useimpien ihmisten mielestä aika "hübsch" (tätä kuulee usein, vai tarkoittavatkohan ne emäntää?), olemme tehneet kasvatuksessa sen virheen, että se haluaa aina mennä kaikkien syliin. Mikä ei tietysti ole vieraan ihmisen mielestä kovin mukavaa, jos hevonpaskassa ja mudassa pyörinyt ihanan soma koira hyppää antamaan pusua, kun ei muuten yllä tervehtimään.

Tuolla samaisessa pentuleikkikoulussa on tosiaan myös koulutusta, ja uskaltauduimme sinne tänään ensimmäistä kertaa. Kurssi on ihan perustasoinen, eikä meillä ole mitään sen suurempia tavoitteita tottelevaisuuskoulutuksen saralla. Kunhan opettelemme tavallisen perhekoiran peruskäytöksiä vahvemmiksi. Tällä kertaa harjoittelimme paikalla pysymistä ja rauhoittumista.

Maahan meno ja paikallaan pysyminen häiriön kanssa - tämän piti olla haaraperushyppy, mutta tyydyimme askelviereen :)

Istuminen ja paikallaan pysyminen.

Paikallaan pysymistä häiriöiden läheisyydessä.

Kieltämättä hieman hauskempaa oli treenata kuin Suomessa keskellä pimeintä ja kylmintä talvea, kun oli pahimmillaan -15 astetta pakkasta. Oli nytkin tosin vähän viileä, mutta ei sentään sormet jäätyneet herkkuja taskusta ottaessa.

Terveisin Nynnyvuoren kiharakarvainen blondi.