Matkailu avartaa (vyötärön ympärystä)! Itävalta-Slovenia-Italia.

Todellakin, todellakin. Nyt on pidempi (2 300 km auton mittarin mukaan) kesälomareissumme jo takanapäin. Täytyy kyllä todeta tuohon tekstin otsikkoon viitaten, että en suosittele matkustamista kenellekään, joka haluaa pysyä ihannepainossaan. Vaikka matkoilla tuleekin toki käveltyä paljon, ja tällä reissulla jopa pari kertaa ihan kuntoiltuakin, ei se auta, jos samaan tahtiin maistelee kaikkia mahdollisia paikallisia herkkuja. Nyt farkun nappi sanoo sopimuksensa irti, ja vielä pitäisi pari reissua tehdä tämän syksyn aikana. Mikä avuksi?? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Hmph, laihdutushuolet sikseen ja itse asiaan, onhan matkustaminen kuitenkin pääosin (ja paikoin) mahtavaa ajanvietettä! Ensi töiksemme ajelimme Itävallan puolelle pysäkkinämme Graz. Graz on UNESCON "City of Design" ja sen kyllä huomasi ensinnäkin lukuisista design-putiikeista ja tietysti kaupungin arkkitehtuurista - vanhaa ja uutta hauskasti sekaisin!

Grazin kellotorni.

Kahvila keskellä jokea.

Itävallassa nauttimamme Sacher-kakun (niin, ne kilot...) jälkeen siirryimme Slovenian puolelle ensin Mariboriin ja sieltä pääkaupunki Ljubljanaan. Ljubljanassa meitä odotti positiivinen yllätys - hotelli oli ylibuukattu, joten saimme kahdeksi yöksi käyttöömme sviitin :). Ljubljana oli hauska pääkaupunki, todella pieni (alle 300 000 asukasta) ja jotenkin rennon oloinen. Kaksi kokonaista päivää tuntui kuitenkin jopa vähän liian pitkältä ajalta, koska kaupungin käveli läpi helposti jo yhdessä päivässä. Siispä teimme toisena päivänä reissun Bled -järvelle (n. 50 km Ljubljanasta). Elokuisena sunnuntaina alue oli täynnä turisteja, mutta kaunista siellä oli silti!

Ljubljanan vanhaa kaupunkia.

Bled-järvi.

Slovenian hyvä puoli on kyllä ehdottomasti maan koko! Lyhyiden välimatkojen ansiosta ehdimme nähdä reilun viikon aikana paljon erilaisia paikkoja. Ljubljanasta ajelimme kohti Adrianmeren rannikkoa ja matkalla pysähdyimme Skocjanin luolaan, joka myös on UNESCO -kohde. Huikea kierros luolaston sisällä, jossa virtaa myös Reka -joki. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Mutta ehdottomasti paras kohde Sloveniassa entiselle hevostytölle oli Lipican hevosfarmi, josta tulevat siis kouluratsastuksessa käytetyt lipizzanhevoset. Näimme, kun hevosia koulutettiin ja pääsimme myös kiertämään tilalla, joka on alunperin vuodelta 1580! Upea paikka...

Skocjan Caves.

Lipizzanhevostammat laitumella. Ainoastaan oriita käytetään ratsastukseen, tammat toimivat siitostammoina tai turistikäytössä.

Hevosia aletaan kouluttaa vasta, kun ne ovat noin 4 vuoden ikäisiä. Tässä nuorin oli 4-vuotias, vanhin 19-vuotias.

Tämä perso mamma kävi kerjäämässä turisteilta leipää.

Parasta Adrianmerellä - pehmeän lämpimät, siniset illat! (Piran)

Loppuloman ajaksi olimme varanneet hieman rannikosta kauempana sijaitsevan huoneiston, tarkoituksenamme loikoilla uima-altaalla. Tämä kesä on kuitenkin ollut eteläisessä Euroopassa kummallinen, odotimme nimittäin kuumaa hellettä ja aurinkoa, mutta paikallisten mukaan on satanut poikkeuksellisen paljon ja jatkuvasti on pilvistä. Huoneiston sijainti oli kuitenkin otollinen, joten teimme siitä vielä päivän reissun Venetsiaan. Kokemukset Italiasta tähän mennessä eivät ole olleet kovin mairittelevia (huonoa palvelua, kallista, likaista...), mutta Venetsia yllätti! Se vaan on nähtävä.

Yhtenä päivänä aurinko paistoi!

Slovenia on viinimaa!

Pari muutakin tyyppiä oli ajatellut lähteä käväisemään Venetsiassa.

Gondolit parkissa.

Paluumatkalta täytyy vielä mainita Soca-joki ja Slovenian Alpit, aivan uskomattoman kirkasta, turkoosia vettä ja huikeat maisemat! Täällä olisi varmasti hieno patikoida, nyt me ajoimme vain ohi. Kaiken kaikkiaan hieno reissu ja hieno maa: kaupunkeja, maaseutua, rannikkoa, vuoristoa...sLOVEnia!

Frankfurt am Main

Hallohallo!

Nynny-Niemisten viikonloppureissut jatkuvat. Tällä kertaa  ajelimme parinsadan kilometrin päähän, bisnes-kaupunki Frankfurtiin. Täytyy kyllä sanoa, että me täällä Baijerissa, tai siis korjaan Frankenissa, korjaan vielä kerran, Mittelfrankenissa (tämä on paikallisille erittäin tärkeää) elämme aikamoisessa lintukodossa. Vaikka Nürnberg on ehkä suomalaisella mittapuulla iso kaupunki (~ 500 000 asukasta), täällä on ihan lupsakka maalaisfiilis Frankfurtiin verrattuna.

Frankfurtissa (~ 700 000 asukasta) oli paljon kiireisemmän oloinen elämänmeno, enemmän autoja ja tietysti pilvenpiirtäjät tuovat kaupunkiin omanlaisensa leiman. Nynnyt olivat kaupungin hektisyydestä ja ihmispaljoudesta aivan ihmeissään!

Ensin kiipesimme, tai siis menimme umpinaisella hissillä Main Towerin 200 m korkeudessa sijaitsevalle näköalapaikalle. Vaikka toinen nynnyistä kärsii lievästä korkeanpaikan kammosta, näin korkealla se ei haitannut, koska fiilis oli ikään kuin olisi lentokoneesta katsellut maisemia. Eikä sinne tarvinnut kiivetä (avonaisia) portaita pitkin. Hienot näkymät "Mainhattanille" :)! 

Vierailimme myös asuntomessuilla! Tämän talon oli rakennuttanut itselleen joku Goethe.Goethen perhe harrastaa lukemista ja kotoilua suuressa, trendikkäästi sisustetussa oleskeluhuoneessa. Perheen äidin selfie koristaa makuuhuoneen seinää.

Kameralle ei näköjään ole tallentunut yhtään kuvaa kaupungin ytimessä sijaitsevasta Ziel -ostoskadusta. Lukuun ottamatta sitä faktaa, että kaupungin 700 000 asukkaasta noin 600 000 oli tuolla kadulla lauantaipäivänä yhtä aikaa ostoksilla, oli ostoksilla käyminen jälleen kerran antoisaa! Tosin tällä hetkellä kaupoissa on lähinnä kesäsesongin loppuja, eikä syyssesonki oikein vielä ole alkanut, joten mitään äärimmäisen herkullisia löytöjä ei tarttunut mukaan.

Hieman paikallista omenaviiniä (Apfelwein/Ebbelwei/Ebbelwoi whatever) kaupunkikävelyn lomassa sekä ilmaista kaupunkitaidetta. Ikosen museossa (alin kuva) ei sitten vierailtu, mikä lie suomalainen taiteilija..(Ei muuten ollut mitään kovin herkullista tuo omenaviini, ilme vähän hämää...).

Kotimatkalla poikkesimme vielä Würzburgissa, jossa sijaitsee hieno, kelttien noin 1000 eea. rakentama Marienbergin linnoitus (Festung Marienberg). Menee yhtä lailla reissun asuntomessuteemaan. Kelteillä oli käynyt ihan hyvä tuuri tonttiarvonnassa.

Hauskaahan tämä reissaaminen on, kun välimatkat ovat niin lyhyitä, mutta vähän väsyttävääkin joskus. Nyt taas muutama päivä "lepotaukoa", pyykinpesua yms. arkista, sitten alkaa isännän loma ja lähdetään vähän pidemmälle reissulle. Tschüü-üsssssss!

P.S. Mun unelma-auto oli parkissa Würzburgissa! Eikö ole mahtavan itsevarma tuo pieni, punainen maantiekiitäjä??? (Ks. teksti takalasissa).

 

Strasbourg

Bonjour!

Teimme viime viikonloppuna pikaisen reissun Ranskaan, Alsacen maakunnassa sijaitsevaan Strasbourgiin. Tähänkin hienoon kaupunkiin pääsimme kätevästi autolla, Nürnbergistä noin kolmessa tunnissa. Baijerissa alkoivat koulujen kesälomat, viimeisenä Saksassa, mutta onnistuimme silti pienillä reittivalinnoilla välttämään pahimmat ruuhkat. Pohjois-saksalaiset puolestaan palailevat jo pikkuhiljaa takaisin lomilta, joten liikennettä tuntuu olevan nyt joka suuntaan.

Mutta Ranskaan siis! Strasbourg on tietysti tunnettu EU -parlamentista, Euroopan neuvostosta ja ihmisoikeustuomioistuimesta. Parlamenttiin ei valitettavasti päässyt sisään, mutta ainakin ulkoapäin katsottuna on siinä työpaikalla kokoa...Tervemenoa uudet mepit!

 
Strasbourgissa on myös upea, valtavan iso katedraali, jonka torniin pääsi kiipeämään pientä maksua vastaan. Meistä ainoastaan toinen kykeni tähän tehtävään, sillä toisen korkean paikan kammo näyttää muodostuvan vuosi vuodelta yhä vaikeammaksi. No, onneksi (yleensä) ei ole pakko kiivetä minnekään, mutta jos kiipeää, useimmiten on pakko tulla alas jollain keinolla, ja se on vielä suurempi kauhun paikka.

Kaupungissa oli tänä kesänä panostettu upeisiin valo-installaatioihin, ja tämän katedraalin lisäksi eräs silta toimi upean valo-shown näyttämönä. En saa harmillisesti tähän nyt ladattua videota, koska se näyttäisi kestävän ikuisuuden, eikä minulla juuri nyt ole ikuisuutta aikaa. Mutta menkää itse katsomaan, molemmat show:t olivat upeita helteisenä, pimeänä kesäiltana!!!

Tietysti Ranskassa ollessamme piti herkutella paikallisella viinillä ja juustoilla (Jannekin maistoi!), ja kesälomareissuun kuuluu myös jätski. Ja nyt sitten ihmettelen, mistä nämä kesäkilot oikein kertyvät...jep jep.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Ranskan puolella pienessä Haguenaun kaupungissa ja Saksan puolella Karlsruhessa. Näissä paikoissa on uskomattoman paljon historian lehtien havinaa, ja kerta toisensa jälkeen tulee pohdittua, että eipä siitä toisesta maailmansodasta vielä niin kauan aikaa ole. Mitenkähän kauan ajan pitää kulua, että kaikki arvet ovat umpeutuneet?

Synkän oloinen Haguenau

Näkymä Karlsruhen linnasta, arvatkaa kumpi kiipesi tänne näköalatorniin?

No kyllä minäkin urheasti yritin, jopa kahdesti! Mutta matka tyssäsi loppuvaiheessa näihin kierreportaisiin.

Nyt sitten taas opiskellaan ja työskennellään hieman ensi viikonlopun reissua odotellessa - kohde on vielä avoin. Ehdotuksia?

Helevetinmoinen ryysis ja muita lomaterveisiä Suomesta!

Servus!

Kesäloma Suomessa tuli ja meni niin nopeasti kuin arvasinkin, reilu kaksi viikkoa matkustamisineen hujahti alta aikayksikön. Oli silti mahtava reissu, tuli nähtyä sekä suunnitellusti että sattumalta paljon ihania ystäviä, tuttuja ja perhettä! Nyt on tosin takapuoli vähän turtunut, eilen illalla kaarroimme Nynnyvuoressa kotipihaan takanamme noin 4200 ajokilometriä.

Vaikka olemme olleet "ulkosuomalaisia" vasta vain vähän aikaa, silti monia suomalaisia asioita ja ilmiöitä katseli nyt kesälomalla vähän toisenlaisin silmin. Tässä terveisiä kesä-Suomesta :)!

Saavuimme Helsinkiin Finnlinesilla, matka sujui jälleen koirankin kanssa helposti. Ensimmäisiä ajatuksia...Onko Suomessa todellakin näin vanha autokanta ja pitääkö moottoritiellä tosiaan körötellä vain 120 km/h? Kaupasta piti tietysti saada suomalaisia, ihania makeita mansikoita, mutta 500 g rasia maksoi 6,99 €?! Hyllyyn jäivät. Saksassa olen samankokoisen rasian saanut jopa alle 1 €.

Helsingissä paistoi aurinko ja puhalsi raikas merituuli!

Siirryimme Helsingistä Järvenpäähän ja ajattelimme käydä lounaalla kiinalaisessa ravintolassa, hieman keskustan ulkopuolella. Ravintolan vieressä oli kelloliike "Arskan aikakone", joka mainosti näyttävästi "Paristoja vaihdetaan!". Muistin samalla, että omasta kellostani paristo oli väsähtänyt, ja päätin käydä vaihdattamassa sen samalla. Kello oli 12:45 ja Arska näytti sulkevan ovensa klo 13. Olisi siis hyvin aikaa. Menin sisälle liikkeeseen, jossa Arska (tatuoitu, parrakas vanhempi mieshenkilö) puuhaili tiskin takana katsettaan nostamatta.

Minä: Päivää...
Arska: Mur...(hiljaisuus, ei elettäkään asiakkaan suuntaan)
Minä: Niin, tuota..kellooni pitäisi saada uusi paristo.
Arska: (nostaa viimein katseensa) Jaahas. Vai on siitä voima loppunut. No näytä.
Samalla liikkeen ulkopuolelle ilmestyy pari henkilöä, tutkivat varmaankin kiinalaisen ravintolan ruokalistaa.
Arska: No voi perkele. On se kumma, että aina ennen yhtä tulee aivan helevetinmoinen ryysis!!
Minä: (olen sanaton)

Oletteko koskaan muuten panneet merkille, että Suomessa kielletään aika paljon asioita? Palaan tuohon nopeusrajoitukseen, en ollut nimittäin ennen tullut ajatelleeksi, että nopeusrajoituksetkin ovat oikeastaan kieltomerkkejä, kun ovat sellaisella puna-keltaisella pohjalla. Saksassa (jos ylipäänsä rajoitusta on) ne ovat puna-valkoisia. Jostain syystä Suomen merkit näyttivät silmään kummallisilta, ja pohdin, olikohan ne kenties vaihdettu kevään aikana?

OK! Mutta hetkinen...

Ja onko selvä??!

Onpas perin suomalaista tarttua ainoastaan negatiivisiin asioihin. Onhan Suomessa sentään paljon, paljon ihaniakin asioita, joista mekin pääsimme lomallamme nauttimaan.

Suomesta saa aina tuoretta kalaa! (Jätetään pois huomio siitä, että valkoviini tarjoiltiin muovituopista, ravintolan toiminta-ajatus oli "tarjoile itse oma ruokasi-pahvilautaselta-, sekä savusiika-valmisperunasalaatti-aterian hinta kahdelta oli noin 40 euroa).

Mökillä on aina hienoa ja tässä on käynnissä kanttarellikoulutus - Hippu muuten löysi oikeasti ensimmäiset kanttarellinsa vain lyhyen koulutuksen jälkeen, jippii! (Jätetään pois huomio siitä, että heinäkuun alussa lämmintä oli noin +10 ja pipo piti olla päässä).

Kyllä suomalainen joulu se vaan on aito ja oikea! (Vaikkapa keskellä kesää voi laittaa oveen joulukranssin, jos haluaa. Sitä ei kai ole kielletty, vai olisikohan tähän kuitenkin joku paloturvallisuusasetus?).

Onneksi helteet hellivät meitä loppuloman ajan ja oikeasti nautimme suomalaisen kesän parhaimmista puolista! Nyt on taas mukavia kesämuistoja tallessa pitkän ja märän saksalaisen syksyn varalle. Tällä ja ensi viikolla saamme kesävieraita Suomesta ja elokuun lopulla Hippukin palaa kesälomalta Suomesta (jos emäntä ei ikävissään päätä hakea koiraa kotiin ennen sitä).

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille! :)
Terveisin Nynnyvuoren blondit

Vesikoiran uintikoulu (vielä kesken).

Hippu ja uusi serkku "Laku".

Veneily on parasta!

Klo 00:30 toisella rannalla loistaa kuu...

...ja toisella rannalla laskee aurinko.

Tänne mä jään! (mummu ja faari huom., vain elokuun loppuun saakka).

Tuliaisia ja survival pack.