Matkailu avartaa (vyötärön ympärystä)! Itävalta-Slovenia-Italia.

Todellakin, todellakin. Nyt on pidempi (2 300 km auton mittarin mukaan) kesälomareissumme jo takanapäin. Täytyy kyllä todeta tuohon tekstin otsikkoon viitaten, että en suosittele matkustamista kenellekään, joka haluaa pysyä ihannepainossaan. Vaikka matkoilla tuleekin toki käveltyä paljon, ja tällä reissulla jopa pari kertaa ihan kuntoiltuakin, ei se auta, jos samaan tahtiin maistelee kaikkia mahdollisia paikallisia herkkuja. Nyt farkun nappi sanoo sopimuksensa irti, ja vielä pitäisi pari reissua tehdä tämän syksyn aikana. Mikä avuksi?? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Hmph, laihdutushuolet sikseen ja itse asiaan, onhan matkustaminen kuitenkin pääosin (ja paikoin) mahtavaa ajanvietettä! Ensi töiksemme ajelimme Itävallan puolelle pysäkkinämme Graz. Graz on UNESCON "City of Design" ja sen kyllä huomasi ensinnäkin lukuisista design-putiikeista ja tietysti kaupungin arkkitehtuurista - vanhaa ja uutta hauskasti sekaisin!

Grazin kellotorni.

Kahvila keskellä jokea.

Itävallassa nauttimamme Sacher-kakun (niin, ne kilot...) jälkeen siirryimme Slovenian puolelle ensin Mariboriin ja sieltä pääkaupunki Ljubljanaan. Ljubljanassa meitä odotti positiivinen yllätys - hotelli oli ylibuukattu, joten saimme kahdeksi yöksi käyttöömme sviitin :). Ljubljana oli hauska pääkaupunki, todella pieni (alle 300 000 asukasta) ja jotenkin rennon oloinen. Kaksi kokonaista päivää tuntui kuitenkin jopa vähän liian pitkältä ajalta, koska kaupungin käveli läpi helposti jo yhdessä päivässä. Siispä teimme toisena päivänä reissun Bled -järvelle (n. 50 km Ljubljanasta). Elokuisena sunnuntaina alue oli täynnä turisteja, mutta kaunista siellä oli silti!

Ljubljanan vanhaa kaupunkia.

Bled-järvi.

Slovenian hyvä puoli on kyllä ehdottomasti maan koko! Lyhyiden välimatkojen ansiosta ehdimme nähdä reilun viikon aikana paljon erilaisia paikkoja. Ljubljanasta ajelimme kohti Adrianmeren rannikkoa ja matkalla pysähdyimme Skocjanin luolaan, joka myös on UNESCO -kohde. Huikea kierros luolaston sisällä, jossa virtaa myös Reka -joki. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Mutta ehdottomasti paras kohde Sloveniassa entiselle hevostytölle oli Lipican hevosfarmi, josta tulevat siis kouluratsastuksessa käytetyt lipizzanhevoset. Näimme, kun hevosia koulutettiin ja pääsimme myös kiertämään tilalla, joka on alunperin vuodelta 1580! Upea paikka...

Skocjan Caves.

Lipizzanhevostammat laitumella. Ainoastaan oriita käytetään ratsastukseen, tammat toimivat siitostammoina tai turistikäytössä.

Hevosia aletaan kouluttaa vasta, kun ne ovat noin 4 vuoden ikäisiä. Tässä nuorin oli 4-vuotias, vanhin 19-vuotias.

Tämä perso mamma kävi kerjäämässä turisteilta leipää.

Parasta Adrianmerellä - pehmeän lämpimät, siniset illat! (Piran)

Loppuloman ajaksi olimme varanneet hieman rannikosta kauempana sijaitsevan huoneiston, tarkoituksenamme loikoilla uima-altaalla. Tämä kesä on kuitenkin ollut eteläisessä Euroopassa kummallinen, odotimme nimittäin kuumaa hellettä ja aurinkoa, mutta paikallisten mukaan on satanut poikkeuksellisen paljon ja jatkuvasti on pilvistä. Huoneiston sijainti oli kuitenkin otollinen, joten teimme siitä vielä päivän reissun Venetsiaan. Kokemukset Italiasta tähän mennessä eivät ole olleet kovin mairittelevia (huonoa palvelua, kallista, likaista...), mutta Venetsia yllätti! Se vaan on nähtävä.

Yhtenä päivänä aurinko paistoi!

Slovenia on viinimaa!

Pari muutakin tyyppiä oli ajatellut lähteä käväisemään Venetsiassa.

Gondolit parkissa.

Paluumatkalta täytyy vielä mainita Soca-joki ja Slovenian Alpit, aivan uskomattoman kirkasta, turkoosia vettä ja huikeat maisemat! Täällä olisi varmasti hieno patikoida, nyt me ajoimme vain ohi. Kaiken kaikkiaan hieno reissu ja hieno maa: kaupunkeja, maaseutua, rannikkoa, vuoristoa...sLOVEnia!