maanantai 8. kesäkuuta 2015

Alpeilla



Tasan kaksi vuotta sitten tänä päivänä astelimme tuoreena avioparina ulos Jyväskylän kaupunginkirkosta tämän teoksen tahdissa kanttorina loistava kummisetäni. Kappale on nimeltään "Alpeilla". Kukapa olisi osannut aavistaa, että kahden vuoden päästä juhlimme hääpäiväviikonloppuamme, missäpä muuallakaan kuin, Alpeilla! Se päivä oli ikimuistoinen ja kiitos siitä kuuluu kaikille, jotka kanssamme juhlivat paikan päällä, ajatuksissa sekä muistoissamme. Saamme olla onnellisia ja onnekkaita, että elämässämme, vaikkakin tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kaukana, on niin paljon rakkaita ystäviä ja sukulaisia!

Tänä viikonloppuna päätimme siis juhlistaa hääpäiväämme jälleen pienellä matkalla, ja suuntasimme Münchenin eteläpuolelle lähelle Itävallan rajaa Alpeille. Ajatuksenamme oli tehdä päivän mittainen vaellus upeissa maisemissa ja sen jälkeen rentoutua idyllisen vuoristohotellimme saunassa. Kummallista sanoa näin, mutta sää ei suosinut suunnitelmiamme, sillä +30 asteen helteessä päivän vaellus olisi ollut mahdoton toteuttaa eikä itse asiassa saunakaan illalla juuri houkutellut. Silti teimme pienen retken 1027 metriin (Schwarzentenn-Alm), kai sitä vaellukseksi nyt ehkä voisi nimittää.

Perjantaina otettiin ihan rennosti hotellilla Kreuthissa ja valmistauduttiin seuraavan päivän vaellukseen.
Vaelluksen alkupuolella saavutimme juuri ja juuri kaksi vanhaa papparaista, joista toinen tarjoutui ottamaan meistä kuvan. Emme ymmärtäneet lainkaan, mitä kieltä hän puhuu. Janne tarjosi saksaa tai englantia, mutta todennäköisesti pappa puhui vaan niin paksua baijerin murretta, että siitä ei saanut sanaakaan selvää!
Vaikka oli kuuma, reitti kulki aika varjoisaa polkua pitkin ja välillä pääsi vuoristopuroon viilentymään.

Hippu oli niin innoissaan tästä uudesta vaellusharrastuksestamme, että käytännössä katsoen juoksi koko matkan 1800 metriin. Ylhäällä iski tietenkin väsy.
Itse asiassa niin kova väsy, että paluumatkalle lähtiessä Hippu teki täydellisen stopin. Ei vaan liikkunut metriäkään. Mamman piti sitten vähän matkaa kantaa...
Kirkasta ja raikasta vuoristopuron vettä.

Käsespätzle, perinneherkkua nom nom nom.

Tegernsee Saksan puolella. Helteisen päivän jälkeen tässä odottelimme ukkosen saapumista.
Kyllähän se harmittaa, kun koira herättää lomalla (mutta ei muuten koskaan kotona) ennen klo 7, mutta toisaalta aamuisin voi tallentaa aika kauniita hetkiä.

Sunnuntaina ajelimme vielä Itävallan puolelle tänne Achenseen rannalle. Tapasimme Innsbruckissa asuvat ystävämme, ja jännitimme takaisin mennessä rajalla poliisien tarkastaessa autoja - meillä oli nimittäin passit unohtuneet kotiin. Piiloutuminen aurinkolasien taakse, tiukka tuijotus suoraan eteenpäin ja jämäkkä rutistus ovenkahvasta - huh, pääsimme takaisin Saksaan.

Oli hieno reissu ja varmasti syksymmällä teemme uuden yrityksen vaellusmielessä, sen verran upeita olivat maisemat! Tällä viikolla ohjelmassa on muuten kaikenlaista kivaa, aloitan ratsastusharrastuksen yli 20 vuoden tauon jälkeen, menemme konserttiin (kuinka kylttyrelliä!) ja juhlimme Pikku-Jussia suomalaisporukalla. Kesä <3 !

Terveisin Nynnyvuoren Niemiset