Pidättekö oluesta?

Täällä Baijerissa juodaan olutta. Usein ja paljon. Jo vuonna 1516 puhtausmääräykseen kirjattiin, että olutta pantaessa saa käyttää ainoastaan vettä, ohraa ja humalaa. Nynnyvuoren isäntä saa kertoa oluen panosta jossain tulevassa tekstissä enemmän, hänellä nimittäin alkaa olla jo ensimmäisen käden tietoa asiasta. Joka tapauksessa olut on Baijerin kansallisjuoma, ja "joten kuten" mekin olemme kyenneet janomme sammuttamaan maistellen erilaisia oluita matkan varrella.

Joka vuosi nämä paikalliset frankit odottavat tiettyä, 5. vuodenajaksikin kutsuttua ajankohtaa, kuin kuuta nousevaa. (Miksi nousevaa kuuta on muuten odotettu? No, se on sivuseikka.). Kyseessä on tietenkin Erlanger Bergkirchweih, eli "der Berg" tai frankkilaisittain "der Berch". En oikein tiedä, miten Kirchweih, tai lyhyemmin "Kerwa" kääntyy suomeksi, mutta käytännössä se kai tarkoittaa vain juhlaa. Näitä juhlia järjestetään näin kesäaikaan ihan joka kylässä ja kaupungissa, mutta "Berch" on varmaankin kaikista odotetuin tapahtuma, päätellen vuosittaisesta yli miljoonan ylittävästä kävijämäärästä. "Vuorella" vietetään 12 päivää syöden, juoden, juhlien, juoden, laulaen, juoden, huvipuistolaitteissa käyden, juoden, juoden...

DFG:llä (Deutsch-Finnische Gesellschaft) oli kantapöytä Berchissä.

 
Berch sai alkunsa jo vuonna 1755, kun kaupunki päätti järjestää helluntaimarkkinat. Tänä vuonna juhlitaan jo 260. kertaa, vaikka väliin mahtuukin joitakin vuosia sattuneesta syystä, jolloin vuorelle ei olla kokoonnuttu. Kuuleman mukaan aikoinaan Erlangenin yliopiston opiskelijoille myönnettiin kevätloma Berchin aikaan, koska humaltuneiden nuorten opiskelusta ei tullut mitään, mutta nykyään jokainen saa kaiketi enää yhden päivän virallisen Berch-vapaan. Käytännössä monet työssäkävijätkin ottavat tuohon aikaan lomaa, ja oikeasti vaeltavat vuorelle joka päivä! Vaikka lomaa ei olisikaan, vuorelle on silti päästävä. (Ja aamulla töihin...). Todellista ammattilaisten hommaa.

Kyseessä ei ole siis kuitenkaan mikään vuori sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan Erlangenin kaupungissa sijaitseva mäennyppylä, jossa paikalliset panimot tarjoilevat maaliskuussa pantua, erityistä Märzen-olutta kellareistaan tai olutteltoistaan. Saatat ehkä ihmetellä, jos miehesi hoipertelee tukevassa humalassa kotiin vuorella vietetyn illan jälkeen ja väittää kirkkain silmin ottaneensa vain pari-kolme olutta. Ottaen huomioon kuitenkin oluen koon (1 Mass = 1 litra) ja vahvuuden (6-7 % Märzen-olutta), voi miehen ainakin armahtaa valehtelusta, mutta hoipertelusta voi kyllä hieman pahoittaa mielensä vaikka ihan tavan vuoksi :).

Totta puhuen, Berch on todella hauska juhla! Porukkaa on kuin Villen pipossa parhaina päivinä (kaustislaiset tietävät, mistä puhun), nahkahousu- ja Dirndl-kavalkaadi on värikästä, välillä seistään pöydillä ja lauletaan juomalauluja ja tietysti kippistellään naapuripöydänkin seurueen kanssa. Istumapaikkaa voi olla vaikea löytää, koska oluen ystäviä on liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi, mutta eipä sillä niin väliä ole, missä sitä oluttaan siemailee - anniskelualueen rajat täällä kun on muutenkin käsite, jota ei ole olemassa. Vaikka olutta kuluu reippaasti, ja porukka tietysti myös humaltuu, ei kyseessä ole kuitenkaan millään tapaa örvellysjuhla. Teltat sulkevat ovensa klo 23 ja sen jälkeen siirrytään siivosti joko jatkoille tai kotimatkalle. Mitään nakkikioskitappeluita tai puskaan oksentamisia ei näillä juhlilla taida esiintyä.

Berchin oluet menivät parempiin suihin ennen kuvan ottoa, tässä kuvituskuvaksi oluet Bambergista maailman kuuluisimmasta savuolutpanimosta.

Seuraavan kerran, kun siis pohdit, että "olisipa hienoa käydä Oktoberfesteillä", unohda se ja suunnittele lomasi toukokuulle! Oktoberfesteillä emme itse (vielä) ole käyneet, mutta kukaan paikallisista ei ole sinne menoa suositellut, koska kyseessä on massaturistitapahtuma ja hinnatkin ovat joka puolella Müncheniä sen mukaiset. Berchissä yksi Mass maksaa 8,50, ja kylkiäiseksi saa vaikka täytetyn Brezen parilla eurolla. Ja yksin ei tarvitse sen oluensa ja rinkelinsä kanssa pöydän nurkassa jurottaa, seuraa saa varmasti! (Varsinkin suomalainen naisporukka :D).
  
Prost! Kippis!

T. Nynnyvuoren blondit (Hippu ei valitettavasti päässyt vuorelle mukaan, koirille sopiva tapahtuma Berch ei kuitenkaan ole).

       

Kyllähän suomalainen nyt saunoa osaa!

Kävin erään suomalaisen kaverini kanssa maanantaina kylpylässä. Oli Pfingsmontag (helluntaimaanantai) eli täällä vapaapäivä, ja kylpylä oli aika täynnä. Täällä on jo hyvin kesäinen sää, kaikkialla on todella vihreää ja tämä aika muistuttaa paljon suomalaista juhannusta. Siispä päätimme tietenkin mennä juhannussaunaan!

Tässä kylpylässä oli todella iso ja hauskasti toteutettu baijerilainen saunakylä! Kylässä oli ainakin 10 erilaista saunaa, joissa sitten tietyillä kellonlyömillä paikalle saapuu löylynheittäjä. Itsehän ei löylyä saa heittää.

Kuva osoitteesta: http://www.palm-beach.de/sauna-innenbereich.html

Kaverini oli katsonut etukäteen, että Banja-saunassa olisi tarjolla lähinnä suomalaista juhannussaunaa muistuttava löylynheitto-ohjelma (Aufguss). Löysimme tuon saunan, joka olikin jo ihan täynnä. Jäimme ulkopuolelle ihmettelemään jotain toista vaihtoehtoa, kun hattupäinen saunaukko tuli suosittelemaan meille naisille jotain hieman "lempeämpää" saunavaihtoehtoa, kyseinen Banja-sauna kun oli 100-asteinen ja paikkoja oli enää ylälauteella. No tästä sisuuntuneena möläytin, että mehän muuten ollaan Suomesta ja kyllä me saunoa osataan! Niinpä kipusimme sinne ylälauteelle sekasaunaan (juu, täälläkin ollaan saunassa alasti) odottelemaan löylynheittäjää.

Hattupäinen ukko tarjosi meille hattuansa, mutta mehän totesimme, ettei Suomessa mitään hattuja saunassa käytetä! Pian löylynheittäjä saapui ja selosti ohjelman. Ohjelmassa olisi kolme kierrosta, jokaisella kierroksella heitetään kolme kertaa löylyä. Selvä, antaa tulla vaan! Hattupäinen ukko muisti mainita suureen ääneen, että ylälauteella istuu suomalaisia ammattisaunojia...

Ensimmäinen kierros oli ihan ok. Löylynheittäjä kastoi vihdat (Birkenzweig) ämpäriin, heitti niistä vettä kiukaalle ja tämän jälkeen heilutteli vihtoja ympäri saunaa siten, että niistä roiskui vesipisaroita saunojien päälle. Todettiin, ettei Suomessa vihtoja ihan tähän tyyliin käytetä. Ylälauteella alkoi olla jo aika hikiset tunnelmat, kun toinen kierros alkoi. Löyly nipisteli jo aika kovaa olkapäistä ja korvista. Olisikohan se hattu sittenkin ollut hyvä idea...Kolmas kierros olikin sitten jo ihan tuskaa! Saunassa oli todella kuuma!!! Ylälauteella oli varsin tukalaa istua, kun tuntui siltä, että nahka todella palaa! Ikinä suomalaisessa saunassa ei ole kyllä tuntunut noin pahalta! Enkä ymmärtänyt ollenkaan, mikä idea sillä vihdan roiskuttamisella oli?! Kuumat pisarat siitä vihdasta ne vasta inhottavalta kärähtäneellä iholla tuntuivatkin!

Kun tuo kolmas kierros oli ohi, syöksyimme ulos saunasta ja mehutarjoilun jälkeen suoraan läheiseen viileään altaaseen. Hattupäinen ukko hieman naureskeli meille. Seuraavalla kierroksella ohjelmassa olisi ollut "Massage" näillä koivuvihdoilla, mutta emme todellakaan kyenneet enää palaamaan saunaan. Ihoa ja korvia kuumotti niin paljon, että tuntui siltä kuin se kuoriutuisi pois. Siispä noloina jäimme altaaseen viilentymään, kun toiset jatkoivat löylynheittoa. Puolustuksena täytyy kyllä sanoa, että kyseessä ei ollut suomalainen vaan venäläinen sauna JA me olimme ainoat naiset ylälauteella!!!

Siirryimme sitten altaasta vielä lämmittelemään ja rauhoittumaan toiseen, vähän isompaan ja vain 90 asteiseen saunaan. Eiköhän sielläkin sitten alkanut löylyohjelma, ja sama ällöttävä hattupäinen ukko kuulutti kovaan ääneen, että saunassa on suomalaisia naisia! Noloa...Onneksi tässä saunassa löyly ei ollut yhtä tujakkaa. Saunassa soi musiikki ja lauteilta valittiin kolme riuskaa nuorta miestä ohjelmanumeroon. Jokaiselle annettiin iso tuoppi täynnä vettä, ja miesten piti kannatella tuoppia suoralla kädellä samalla, kun löylyä lisättiin. Kyseessä oli siis jonkun sorttinen miehuuskoe. Kaikkea sitä keksitäänkin...:D

Olipahan kokemus, mutta kyllä minä silti edelleen arvostan ja kaipaan suomalaista mökkisaunaa! Maailman paras sauna on vanhempieni rantasauna Pihtiputaalla Kolima-järven rannalla. Mikään ei ole parempi tunne kuin se, että saunoo lempeissä löylyissä ja sen jälkeen pulahtaa puhtaaseen järviveteen uimaan. Ehkä tähän yhdistettynä vielä kylmä (saksalainen) olut...Kesälomalla sitten...huoh.

Hipun toukokuisia mietteitä

Mamma istuu aika usein tässä koneella. Yleensä aamulenkin jälkeen se tulee tähän, ja sanoo, että "nyt tehdään vähän hommia". Tunnistan sen sanan jo, ja menen sitten itse ottamaan rauhassa makeat päiväunet. Tulen herättämään mammaa yleensä parin tunnin unien jälkeen. Silloin on sen ruoka-aika. Minä saan yleensä silloin mennä vähäksi aikaa minun pihalle. Istun terassin oven eteen ja sitten kun mamma sanoo "saa mennä", minä saan luvan mennä ovesta ulos. Tykkäisin olla tuolla pihalla vaikka koko ajan, mutta mamma ei jaksa olla siellä kanssani. On siellä yksinkin ihan kivaa, voi vaikka kaivaa kukkapenkkiä. Mutta hauskinta olisi, jos mamma tulisi leikkimään vaikka narulla tai pallolla. Joskus se kyllä tuleekin sitten, kun on syönyt. Ilmoitan sille aina, jos joku meinaa tulla meidän portista sisään. Jos mamma ei heti kuule, ilmoitan vähän kovempaa. Sitten se tulee ja sanoo, että "kiitos, riittää" ja minäkin olen tyytyväinen. Se ohikulkijoista ilmoittaminen on minun homma ja on kuulemma tärkeää.

Tässä on tää mun piha ja nää on mun leluja.

Kaikista hauskinta puuhaa on kuitenkin se, kun mennään pellolle. Ette usko, miten mielenkiintoisia reittejä myyrät ovat rakentaneet maan alle. Voisin seurailla niitä tuntikausia ja yrittää kaivaa niitä esiin. Mamma kertoi, että Nynnyvuoren kaupungissakin menee maan alla tunneleita, joissa on säilötty ennen vanhaan olutta. Kuinkahan huppelissa ne myyrät ovat silloin olleet...minäkin kyllä tykkään oluesta...No, joka tapauksessa en jaksa innostua mamman höpinöistä silloin, kun kaivan myyränkoloja. Mamma hermostuu siihen joskus, kun pitäisi jatkaa matkaa.

Tällä pellolla ei ole niin paljon niitä oluttunneleita, eikun myyrän reittejä, niin maltoin vähän poseerata.

Viime kuukausina en ole saanut juosta vapaana ollenkaan. Lähdin muutaman kerran metsässä vähän tarkistamaan kauempaa, olisiko siellä jotain pahanhajuista, jossa kieriä (hevosenkakkakasat on jo hei niiiiiiin nähty). Mutta en edes kovin monesti. No ehkä kerran olin vähän liian kauan poissa, saatoin itsekin vähän jo ihmetellä, mihin mamma jäi. Puhui jotain puolesta tunnista ja näytti vähän siltä, niin kuin sillä olisi joku hätänä.  Yritin sanoa mammalle, että silloin, kun on hauskaa, ei kannata katsoa kelloon. Joskus se on vaan aika nipo.

Sitten mamma tilasi semmoisen verkkokoulutuksen. Aina, kun meinaan lähteä karkuun, se heittää verkon päälleni. Sitä kai se verkkokoulutus tarkoittaa. Mutta nyt meillä on kyllä ollut ihan hauskaakin, enkä minä ole viitsinyt karkailla. Paitsi viime viikolla kävin kerran tsekkaamassa yhden peuran. Se oli vaaraton, ja tulin heti takaisin ihan omasta tahdostani (no okei, en saanut sitä kiinni, mutta ei sitä nyt tässä sen kummemmin tarvitse analysoida...). Saan juosta kuitenkin melkein vapaana, vedän semmoista kevyttä pitkää narua vaan perässäni. Kai se on siinä sitä varten, ettei mamma eksy minusta. Mammalla on kuulemma huono suuntavaisto, niin ehkä se on ihan hyväkin. Yleensä lenkillä me tehdään kaikenlaista hauskaa yhdessä, eikä minua ne metsän tai pellon hajut niin paljon aina kiinnosta. Mutta onhan se nyt vähän noloa mamman kanssa leikkiä julkisilla paikoilla...jos joku vaikka näkee. Siksi esitän välillä vähän etäisempää. Mamma sanoi, että minulla on teini-ikä ja se kuuluu asiaan. No en tiedä, olen kyllä jo kohta 2-vuotias.

En kyllä tajua, mitä tässä tiellä pitää harjoitella. Aika dorkaa. Mutta jos siitä makkaraa saa, niin kai sitä hullumminkin ajan voisi käyttää.

Viime viikolla meillä oli vieraita. Oli niin hauskaa, kun oli koko ajan jotain seurattavaa. Ja kerrankin samankokoisia tyyppejä kuin minä itse, ei tarvinnut edes kurotella niin, että yltää pussaamaan suoraan suulle. Ja kyllä minä pussailinkin! Mammaa ei saa pussata naamalle, mutta nämä mini-ihmiset suorastaan pussasivat minua takaisin. Ihanaa!

Ne mini-ihmiset oli tosi innostuneita tästä mun hiekkalaatikosta! Oon aina sanonut mammalle, että sieltä vielä jonain päivänä löytyy aarre.

Täällä kotona minä olen joskus tosi ahkera mamman apulainen. Ajattelin ruveta auttamaan näissä kotihommissa, kun mamma ei aina huomannut, että sukkia lojuu joka puolella. Minä keräilen ne sukat ja vien ne kylpyhuoneen lattialle, kun mamma sanoo "pyykkiin". Ja sitten, kun ne sukat ovat pyörineet siinä koneessa, otan ne koneesta pois ja mamma laittaa ne kuivumaan.

Mamma ei tajua, että tuo villasukka pitäisi laittaa sinne koneeseen, vaikka tulen joka aamu herättämään villasukka suussani ja vien sen vielä varmuuden vuoksi tuonne kylpyhuoneen lattialle odottamaan.

Viime aikoina mamma on ollut välillä vähän kummallisen oloinen. Kyllästyttääköhän sitä tehdä niitä "hommia", en ole oikein varma...Iltaisin se mököttää sohvalla ja jos minä saan luvan, hyppään siihen sohvalle mamman viereen tai syliin. Kaikista parasta on, kun painan pääni mamman rinnalle ja nukahdan siihen. Silloin mammankin hengitys yleensä tasaantuu ja tiedän, että kaikki on hyvin. Minä kyllä rakastan mammaa kaikista eniten tässä maailmassa. Sen jälkeen isäntää. En voi sille mitään, mutta menen aina ihan mutkalle, kun isäntä tulee töistä. Ja sitten rakastan niitä myyränkoloja. Ja tonnikalaa.