Olen tässä pohtinut tuohon otsikkoon viitaten, että kumpi nyt oikeastaan on positiivinen suunta, ylämäki vai alamäki? Ylämäkeen jos mennään, kaikki tuntuu raskaalta ja ottaa voimille. Mutta toisaalta sanotaan, että kun asiat menevät pieleen, niin ne menevät alamäkeen. Taitaa olla tämän hetkinen mielentilani sellainen, että kaikki näyttää negatiiviselta. Olen siis varmaankin tuolla sopeutumiskäyrän alimmassa mutkassa, johon viittasin jo jossain aikaisemmassa tekstissäni. Mutta hei, suunta sieltä näyttää olevan vain ylöspäin! (mutta onko se nyt positiivista, huoh...).
Ajattelin nyt joka tapauksessa jakaa muutaman asian, jotka minua tällä hetkellä täällä ärsyttävät. Pahoittelen jo etukäteen, jos joku pahoittaa mielensä. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja luulen, että jokaisella ulkomailla asuvalla tulee toisinaan hetkiä, jolloin kaikki "vieras" tuntuu ärsyttävän. Toisinaan ne ärsyttävät enemmän (Saksa on *piip* maa) ja toisinaan vähemmän (onpas ihanaa, kun täällä paistaa aurinko ja on jo lämmin!).
Tuntemattomat ihmiset, jotka kokevat tarvetta päteä ja neuvoa, ja jotka luonnollisesti tietävät aina vähän paremmin.
- Otan esimerkiksi koiranomistajat, koska näitä tuntemattomia tapaan eniten päivittäin. "Ymmärrätkö, että koirallesi tulee kurkkusyöpä, jos käytät sillä kaulapantaa?". "Päästä se nyt vaan vapaaksi, eihän se mihinkään karkaa, kun se on niin söpö! Jäät vaan tähän pellon laidalle seisomaan, ja odottamaan, niin kyllä se loppujen lopuksi tulee takaisin." "Ai se on jo 1,5-vuotias. No kyllähän sen jo pitäisi osata. Ai te harjoittelette. No mutta pitäähän niiden nyt vähän päästä haistelemaan!".
- Voisin kuvitella, että tämän sorttista ihmistyyppiä voisi hyvin soveltaa myös lastenkasvatusteemaan...
- Ja ok, löytyy näitä varmaan Suomestakin, mutta joskus on hyvä, että siellä sentään tuntemattomille ei yleensä jutella!
Palvelun taso
- Kampaamot. Olen testannut nyt kolmea eri kampaamoa. Ensimmäisessä maksoin ylihintaa siitä, että kampaamokäynti kesti joka kerta noin 4 h. Toisessa ja kolmannessa pääsin tosin nopeammin itse asiaan, mutta palveluun ei kuulunut hymyily eikä asiakkaalta juuri kyselty tarkennuksia siihen, mitä tämä oikeastaan haluaa. Ei muuta kuin foliot päähän, ja seuraavan kerran voidaan puhua ääneen maksuvaiheessa. Ja sitten tämä "föönaa itse oma pääsi" tai maksa siitä(kin) ekstraa. Pankkikortilla ei tietenkään voi maksaa. Ja muistathan jättää säästöpossuun vähän tippiä. Virn :).
- Leipomot. Ihanaa, kun meillä on lähileipomoja! Meidänkin kylällä jopa kolme! Aamuisin voi mennä sinne haistelemaan ihania tuoreita leivonnaisia ja ihastelemaan tiskiä, ennen kuin päättää, mitä ottaa. NOT! Leipomon täti karjaisee jo ovelta, mitä saisi olla, ja siinä ei sitten saa jäädä arpomaan. Täti tuskastuu, ja muut asiakkaat tuskastuvat. Jo kotoa lähtiessä pitää ilmeisesti olla strategia mielessä ja leipomossa tulee toimia tehokkaasti.
- Kaupat. No, kaikki tietävät, ettei saksalaisessa kaupassa ole kassan jälkeen pakkausaluetta. En edes jaksa mennä tähän sen tarkemmin. Joskus purkit tippuvat lattialle, kun kassahenkilö paiskoo niitä ylitehokkaasti eteenpäin. Älä missään nimessä mene kauppaan ilman ostoskärryä. Maksamisen jälkeen ei saa jäädä pakkailemaan tavaroita ostoskassiin, vaan ne pitää tehokkaasti heitellä takaisin kärryn pohjalle ja pakata ne jossain muualla. Parasta, jos menet vaikka ihan ulos kaupasta.
- Saksalaiset moottoritiet ovat käytännöllisiä, matka etenee sutjakasti, kun saa painaa kaasua niin paljon kuin mieli tekee. Kaasujalka jää kyllä kanssa-autoilijoilla usein jumiin vielä taajamassakin, ja edessämenijän perseessä roikkumista harrastetaan jatkuvasti. Jokainen autoilija tietää, kuinka ärsyttävää se on, kun joku roikkuu takapuskurissa kiinni, ohittaa 40 km/h alueella ja sitten ajetaan peräkkäin liikennevaloihin.
- En ole yli vuoden aikana löytänyt saksalaisesta televisiosta mitään katsottavaa. (Valehtelin nyt ihan pikkuisen. Olen katsonut Unelmien poikamiestä.) Ihan sama mihin aikaan avaat television, sieltä tulee rikossarjoja. Pari viikkoa sitten Nürnbergissä kuvattiin "Franken Tatort" (rikospaikkatutkinta), siis kuvitelkaa, Tatort Nürnbergissä, kuinka siiiiiiiiistiä!! Niin, joo. Ja amerikkalaiset rikossarjat, mitä niitä nyt on, NYPD, LAPD, NCIS, NNJNEJNE...ovat tietysti dubattuja.
- Suurin kompastuskivi tässä sopeutumisessa taitaa kuitenkin olla kieli. Toisinaan se vie niin valtavasti energiaa, kun etukäteen pitää miettiä sopivaa sanastoa, jotta saat asiasi hoidettua. Toki täällä monet puhuvat englantiakin, mutta oppimisen kannalta ei ole järkevää aina päästä pälkähästä (öö mistä, pälkähä?) englanniksi. Saksan kieli on välillä niin abstraktia, esimerkiksi verbeistä vaan ei voi päätellä mitään, vaan ne pitää opetella ulkoa! Untergehen, unterbringen, übergehen, umfahren...Voivat tarkoittaa ihan mitä vaan. Tuskaa! Tosin olen kyllä iloinen, että saksalaiset ovat kärsivällisiä kuuntelijoita ja muistavat aina kehua, kuinka hienoa on, jos joku jaksaa opetella heidän vaikeaa kieltänsä. Olisi mahtavaa kuulla, miltä oma saksan kieli heidän korvaansa kuulostaa. Todellisen hoono soomi.
Sainpas hienon valitusvirren tähän aikaiseksi, täytyy ihan taputtaa itseään olalle! Välillä nämä pitää päästää ulos systeemistään, niin sitten voi taas keskittyä hyviin juttuihin. Onhan niitäkin paljon, ja niitä tämäkin blogi on pullollaan. Terkkuja aurinkoisen ja lämpimän keväisestä Frankenista!!
 |
| Hippu sai kesätukan! Salon Niemisessä tarjoiltiin juomia, herkkuja ja koko käsittelykin kesti vain 2 tuntia. |
