Kalifornia II

Jospa vielä muutama fiilistelykuva jatkokertomuksen kera myös teille jaettavaksi :).

Meillä oli ensin vuokra-autona tällainen punainen maantiekiitäjä (Chevrolet Camaro), 

mutta se oli niin amerikkalainen ja kummallinen toiminnoiltaan (esim. tuota avokattoa ei saanut avattua, ja sitten kun se vihdoin avautui, se ei sulkeutunut etuosasta ollenkaan ja highwayllä päästellessä piti meidän molempien pitää kattoluukun kahvasta kiinni. Erikoinen tapa kruisailla noilla amerikkalaisilla...), että onneksi saimme sen vaihdettua luotettavampaan menopeliin:

Ei nyt sentään. Totta kai Amerikasta löytyy myös saksalaisia laatuautoja, ja reissumme pelastajaksi ja uskolliseksi palvelijaksi saimme päivän viiveellä Audi A8:n. Kuskikin (ei kuvassa) myhäili tyytyväisenä :).

Los Angelesissa matkan alussa meidän oli tarkoitus käydä Universal Studiosilla katsomassa, miten elokuvia tehdään. Pidimme lipun hintaa kuitenkin törkeän kalliina (yli 100 $/hlö) ja siihen kuuluvaa huvipuistoa meille turhana, joten päädyimme Warner Brosin samankaltaiselle kierrokselle. Mutta sekin oli hauska ja informatiivinen kierros! Näimme tuttuja kulisseja ja paljastuksia ruudun takaa, tiedättekö esimerkiksi miksi amerikkalaisissa tv-sarjoissa on usein hyvin samannäköinen koulurakennus ja muuten aika samannäköinen kaupungintalokin, ja usein kuvan takaosaa peittää koulubussi tai rekka? Entä miksi Frendien Rachel aina hiplaa vaatteitansa kuvaan astuessaan? :) 

Ja kuka tunnistaa ensimmäisenä alla olevan kahvilan & sohvan, huutaa hep!

(#New York, eikun siis #Los Angeles).

Vielä muutama lisäys siihen söpöjen eläinten listalle:

Jannen ottama kuva!

Merileijonia (#San Francisco, Pier 39).

Näköjään hiekka on jotain ihmeellistä, mitä Euroopasta ei löydy....

Jospa kaivamalla pääsisi vielä vähän syvemmälle? Ja tästä kun kaivoi tuota pintaa, joka oli itseasiassa suolaa eikä hiekkaa, sormet muuttuivat ensin ihan märiksi ja sitten valkoisiksi. (#Badwater Basin, Death Valley, 85.5 m merenpinnan alapuolella).

Hiekkaa tonkimassa aamusta iltaan...ja sitten valitan, kun koirani lempiharrastus on kaivaminen! (#Santa Barbara).

No mutta onhan se nyt ihmeellistä! (#Death Valley).

Jokaisella reissaavalla pariskunnalla tulee varmasti hetkiä, jolloin kaipaisi myös muuta juttuseuraa. Onneksi sitä oli helposti saatavilla...

(#Death Valley)

(#Big Sur)

Ja jos ei yksinkertaisesti keksi enää mitään puhuttavaa, ainahan sitä voi vaikka syödä.

Tai sitten vaan unelmoida.

Kalifornia

Kalifornian reissu oli ehdottomasti huikein matka, jonka olemme tähän mennessä tehneet, joten on vaikea edes aloittaa siitä kertomista! Lensimme 11.3. Münchenistä Los Angelesiin (n. 12 h suora lento) ja 28.3. vuorokauden viivästymisen vuoksi Toronton kautta takaisin Saksaan. Meillä oli koko 2,5 viikon ajan vuokra-auto, ja reippaasti yli 3000 km (!!) sillä ajeltiinkin ympäri Kaliforniaa ja poiketen hieman myös Nevadan puolelle. Reissumme kulki noin suurinpiirtein Los Angeles-San Diego-Las Vegas (NE)-San Francisco-Los Angeles -reittiä, mutta toki tuli tehtyä aika monta mutkaa matkalla.

Tarkempaa matkakertomusta en edes yritä lähteä kirjoittamaan, sillä kokemuksia ja elämyksiä on vaan yksinkertaisesti niin paljon, että tekstistä tulisi ylipitkä. Seuraavassa siis muutamia reissun kohokohtia - kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Luonnon ihmeitä

Pacific Ocean (#Big Sur).

Devil's Golf Course (#Death Valley National Park).

Nyt ei ollut kuuma, ehkä vain noin +30 C. Kesällä lämpötila nousee helposti jopa +45 C:n, lämpötilaennätys taisi olla +57 C vuodelta 1913. Aavikko ei ole muuten mikään pieni kansallispuisto, pariin sataan kilometriin ei tien varrella ole _yhtään_ mitään. (#Death Valley National Park).

 Ihmisen kädenjälkiä

En ole fani, mutta Britneyn tähti nyt vaan sattui kohdalle. (#Hollywood Walk of Fame, Los Angeles).

Bye bye, Hollywood Hills, I'm gonna miss you...(#Hollywood, Los Angeles). Los Angelesia ei muuten tullut ikävä, kaupungissa on asukkaita melkein 4 miljoonaa ja jokaisella on varmaan kolme autoa...Autolla on pakko liikkua joka paikkaan, koska julkista liikennettä ei käytännössä ole. Ruuhkassa istuminen on varmaankin enkelikaupungissa tavallisin ajanviete.

Käytiin katsomassa NHL-peli Los Angeles Kings vs. Nashville Predators. Rinteen Pekkahan se siellä Nashvillen väreissä torjui hienosti, ja vierasjoukkue voitti 1-2. On muuten aika jyrkät nuo katsomot...ensimmäisestä erästä en muista paljon mitään, ja toisen erän jätin suosiolla väliin ja istuin kahvilassa. Jotkut tyypit tanssii ja hyppii tuolla katsomoissa (oheisohjelmaa oli muuten aika paljon mainostaukojen aikana), eikö ne hullut tajua, että se on korkealla ja sieltä voi tippua!! (#Los Angeles).

Sotaveteraanien hautausmaa. (#Cabrillo, San Diego).

Insinöörityön taidonnäyte: Colorado-jokeen 1930-luvulla rakennettu yli 200 m (!) korkea pato, joka jakaa vettä ja tuottaa energiaa usean eri osavaltion tarpeisiin. Todella vaikuttava näky! (#Hoover Dam).

Eiffel-torni löytyy Jenkeistäkin! Las Vegas kasinoineen oli upea ja kamala kokemus, kapitalismin huipentuma, jossa raha virtaa ja kodittomia on valtavasti. Kasinot ovat kuin Ruotsin laivoja potenssiin tuhat - pelkästään meidän hotelli oli järkyttävän kokoinen kompleksi pelialueita, ravintoloita, kauppoja, muita palveluita...kelloja ei missään, ja porukkaa on superrikkaista turisteihin tennissukissa ja sandaaleissa :). Hävisin hedelmäpelissä yhden dollarin, Janne pisti ranttaliksi ja hävisi Black Jackissa varmaan $ 30. Paheksuin. (#Las Vegas, Nevada).

Yövyimme Stratosphere-hotellissa, jonka näkötornin katolla 350 metrissä on 'Insanity Ride'-huvipuisto. Pelkästään tuonne näkötermiin astuminen oli minulle askel hulluuteen, kumpikaan meistä ei todellakaan uskaltautunut näihin laitteisiin, esimerkiksi tuo karuselli pyöri täysin tyhjän päällä. Karmeaa. (#Las Vegas, Nevada)

Golden Gate -salmen ylittävä silta, joka on myös rakennettu 1930-luvulla. Aika legendaarinen nähtävyys. Kuvan aurinkoisuudesta huolimatta San Franciscossa oli todella kylmä eteläisempään Kaliforniaan verrattuna, tuulinen sää ja noin +17 C:n lämpö sai vetämään takkia ja huppua päälle kaupunkikierrokselle.

Legendaarisia nämäkin: San Franciscon jyrkkiä mäkiä (kyllä, erittäin jyrkkiä!) ylös alas ajavat "kaapelikärryt" (cable cars). Näissä vaunuissa ei ole moottoria, vaan ne kulkevat maahan upotettujen kaapeleiden avulla. Kärryt otettiin käyttöön jo 1870-luvulla! (#San Francisco).

Jos San Franciscossa iski vilu, niin Torontossa meinattiin jäätyä! Meidän paluulentomme myöhästyi 2 h, joten myöhästyimme Münchenin lennolta. Seuraava lento lähti vasta seuraavana iltana, joten lentoyhtiön piikkiin jäimme hotelliin yöksi ja pääsimme muutamaksi tunniksi ihmettelemään elämää myös Kanadassa. Ensimmäinen tunti metsästettiin pipoja ja hanskoja (-7 C), jonka jälkeen ihmeteltiin mm. 550 m korkeaa CN Toweria (ylhäälle ei ehditty). (#Toronto, Canada).

Pakolliset (söpöt) eläinkuvat

Lähdimme valasretkelle hieman Los Angelesin alapuolelta aika jännittynein odotuksin. Oppaan mukaan esimerkiksi yleisimpiä delfiinejä (Common Dolphin) ei ollut näkynyt alueella jostain syystä moneen kuukauteen. Ensin näimme yhden, ja hihkuimme innosta jo sen näkemisestä! Pian opas ilmoitti, että ajamme veneellä hieman eteenpäin, jossa on jopa 1000 delfiinin parvi! Se kokemus oli sanoinkuvaamaton ja yksi elämäni hienoimmista luontoelämyksistä. (#Newport Beach). (Kuva on retken oppaan ottama).

Delfiinien lisäksi näimme muutamia harmaavalaita, jotka olivat matkalla Etelä-Kaliforniasta kesäksi Alaskaan. Ne synnyttävät ja kasvattavat talvella poikasia ja kasvattavat vararavintoa etelässä, ja matkustavat syömättä koko matkan pohjoiseen, jossa ne taas syövät. Upeita, melkein sukupuuttoon asti metsästettyjä eläimiä! (#Newport Beach). (Kuva on retken oppaan ottama).

Kuinka jonkun näin suloisen otuksen nimi voi olla merinorsu? (#Big Sur).

California brown pelican on tehnyt myös paluun uhanalaisten lajien listalta ja pesii nyt laajalti Kalifornian rannikolla. (#Newport Beach).

Yövyimme sekä Los Angelesissa että San Diegossa kotimajoituksessa Airbnb:n kautta, ja voimme ehdottomasti suositella sitä majoitusvaihtoehtona! Molemmat kokemukset olivat positiivisia, pääsimme tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja heidän koteihinsa. San Diegossa meitä oli vastassa chihuahua "Biggies" sekä ystävänsä "Smalls", tässä kuvassa Biggies. (#San Diego).

Yhtäkkiä keskellä aavikkoa oli lauma villiaaseja! (#Death Valley National Park).

Ja vielä yksi ylisöpö: erittäin harvinainen ja uhanalainen Toronton karvanaama. Minulla on kyllä ollut todellista onnea, kun onnistuin vangitsemaan tämän harvinaisen otuksen kameran linssille! Tosin se oli melko kömpelön ja hitaan oloinen liikkeissään, tuntui jopa ikään kuin seurailevan minua. Kenties evoluution myötä laji on jo tottunut hieman ihmisiin. (#Toronto).

Lopuksi vielä muutamia herkullisia hetkiä

Ei edelleenkään saksalaisen oluen voittanutta, mutta maistuihan se toki merenelävien kera ilta-auringossa. (#San Diego).

Eikös juustokakkua yleensä nautitakin oluen kanssa? Kahvitarjonta ei ollut nimittäin kummoinen, ja amerikkalaiset juovat kahvinsa usein vähintään puolen litran mukeista. Limsaa tietysti juodaan myös paljon, ja yleensä ravintoloissa lasin voi täyttää yhä uudelleen ja uudelleen samaan hintaan. Hmmm, mitenkähän se ylipaino-ongelma sitten...(#San Francisco).

Jonain päivänä minullakin on mahdollisuus ehkä päästä Hollywoodiin! (#Los Angeles).

Hollywoodissa uran jättäneet naiset kai sitten siirtyvät tänne...? (#Monterey).

Hihhih...(#San Francisco)

Ei hullumpi sanonta. (#Death Valley).

Reissun aikana tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista, ja sen sulatteluun menee varmaan oma hetkensä. Matkasta "Jenkkilään" oli kyllä kannattanut haaveilla jo pidemmän aikaa, oli se sen arvoista. Mutkia matkaan tuli vasta loppumetreillä, kun lentojen kanssa oli hässäkkää ja Saksan lentoturman uutiset eivät ainakaan parantaneet lievästi lentopelkoista allekirjoittanutta. Toisaalta saatiin mahdollisuus tutustua samalla myös Torontoon, eikä meillä varsinaisesti ollut vielä mikään hätä kotiin, niin eipä siinä käynyt kuinkaan. Lopulta päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin, ja täällä odotti ihana oma kikkurakarvainen kainalokoira sekä äidin laittama makaronilaatikko! Kiitos äiti, kun pidit hyvää huolta Hipusta <3.

Hauskaa pääsiäisen odotusta!

Terveisin Nynnyvuoren blondit

Vuoteni Hausfrauna

*Hausfrau = A confident woman who knows how to get things done. (Top definition by Urban Dictionary).

Juuri nyt on kulunut vuosi siitä, kun viimeksi astuin oman, suomalaisen työpaikkani ovesta sisään ja tein "oikeita töitä". Vuosi sitten toisaalta kauhistutti ajatus olla "vain" kotona, mutta toisaalta se tuntui myös hienolta mahdollisuudelta syventää osaamistaan opintojen kautta. Nyt vuoden jälkeen tiedän, että matkaan on mahtunut monenlaisia ajatuksia sekä innostuksesta ahdistukseen.

Franken.

 Ehkä joku on joskus miettinyt, mitä minä täällä oikein puuhailen päivät pitkät, kun Janne käy töissä. (Olenpa sitä kieltämättä joskus itsekin miettinyt...). Minullahan on ollut tässä työn alla avoimen yliopiston kautta suoritettavia opintoja, joita olen tehnyt tasaiseen, mutta loppujen lopuksi melko leppoisaan tahtiin. Toki stressipiikkejä on ilmaantunut silloin tällöin, kun joku iso oppimistehtävä on pitänyt saada pakerrettua valmiiksi. Tämä opiskelu on kyllä melko yksinäistä puurtamista, ja välillä tekisi niin kovasti mieli päästä heti toteuttamaan opittuja asioita käytäntöön ja pohtimaan näkökulmia työpaikalle. Viime vuoden aikana opiskelin monta mielenkiintoista kurssia johtamisesta, ja tämän kevään aikana olisi tarkoitus vielä tehdä (=teen) aikuiskasvatuksen opintoja. Ensimmäisen aikuiskasvatuksen kurssin alkaessa en kyllä vielä huuda hurraata ja hypi innostuksesta kattoon, mutta toivottavasti pääsen tähänkin aiheeseen jotenkin kiinni - muuten tulee tuskainen taival näiden kurssien parissa. (Mutta ihan oikeasti...mitä teille kertoo kurssin nimi "Vuorovaikutus- ja kasvatussuhteiden eettiset ehdot"? Blaah!).

Kotikulmia.

Viime kevät ja oikeastaan kesäkin vielä meni uutuudenviehätyksessä. Oli ihan hauskaa olla kotona ja tehdä asioita ihan oman aikataulunsa mukaan. Sekä ulkomailla asumisessa että opinnoissa oli jotakin uutta ja virkistävää. Mutta kesän jälkeen alkoi tökkiä. Ei niinkään tämä paikka, mutta aloin pohtia ja stressata omaa rooliani ja ansioluetteloon ilmestyvää aukkoa - kuinka paljon paremmalta näyttäisi, jos tämänkin vuoden aikana olisin työskennellyt? Menisikö tämä kaikki aika hukkaan ja taantuisin täysin osaamattomaksi kotirouvaksi? Millä oikeudella olen muka kotona, vaikka ei ole edes lapsia huolehdittavana? Ahdistavaa. Näissä ajatuksissa pyörin jonkin aikaa syksyn pimenevissä ja sateisissa päivissä, kunnes päätin lopettaa. Kuinka monelle oikeasti avautuu tällainen mahdollisuus pitää taukoa töistä ja keskittyä omaan kehittymiseen, oppia uutta kieltä ja matkustella? Hulluhan minä olen, jos huolehdin jostain pienestä aukosta ansioluettelossa - työelämää on tässä jäljellä vielä aika monta kymmentä vuotta!

"Koiraniityksi" nimeämämme pelto, jossa on aina paljon koiria omistajiaan ulkoiluttamassa.

Ennen tänne muuttoa ajattelin, että sitten kun on kerrankin aikaa, niin opettelen kokkaamaan uusia erilaisia ruokia, koti on aina siisti ja vaatteet silitetty, harrastan paljon urheilua ja näytän hyvinvoivalta, koirasta tulee supermallikas, kun on pelkkää aikaa keskittyä kouluttamiseen. Hahhah! :D Eihän ihminen nyt yhtäkkiä automaattisesti muutu ihan toisenlaiseksi, vaikka elämäntilanne muuttuukin! Edelleen pähkäilen ruokakaupassa, mitä ihmettä ostaisin ja laittaisin ruoaksi. Tässä asunnossa on 104 neliötä, eikä sen jokainen nurkka todellakaan kiillä puhtauttaan - varsinkaan nyt, kun kevätaurinko paistaa. (Äiti..en ole pessyt ikkunoita täällä kertaakaan...). Onneksi Hippu raahaa minut lenkille useamman kerran päivässä, ja olen löytänyt huippuhyvän treeniohjelman kaapeli-tv:n kautta, jota myös aika urheasti olen harjoittanut. (Ajattelin ensin, että etsisin sopivan kuntosalin, mutta tästä läheltä ei ole löytynyt hyviä vaihtoehtoja, koska harva sali tarjoaa esim. Les Millsin tunteja tai muutakaan ryhmäliikuntaa - outoa..kai saksalaiset sitten vaan keskittyvät vaeltamaan). Koiran koulutuksesta on tullut avauduttua jo useampaan otteeseen, eli ei siitä nyt sen enempää. Paitsi että se aikaisemmin mainitsemani koirapillikoulutus on nyt alkanut tuottaa tulosta - olen toiveikas :). Ja lisäksi kouluttajan ehdotuksesta siirryttiin tänä vuonna jo edistyneiden ryhmään! Omasta edistymisestäni sen verran, että saksan kielen opiskelussani on nyt meneillään luova tauko, kun kävin suorittamassa B1-kokeen, ja odottelen siitä tuloksia ennen kuin päätän, jatkanko B2-tasolle, missä ja milloin. Päivittäisissä asioissa pärjää tällä kielitaidolla jo varsin hyvin, pystyy esimerkiksi jo sujuvasti seuraamaan Saksan "Unelmien poikamiestä" telkkarista :D!

Kieltämättä välillä olo on sellainen, kuin Philillä "Päiväni murmelina"-leffassa. Tiedättekö sen tunteen, kun herää joka aamu ja huomaa, että kaikki toistuu samanlaisena :D. Aamulenkille koiran kanssa, sitten pari tuntia hommia, lounas, pikku kävely koiran kanssa, pari tuntia hommia, jumppaamista, ruoan laittoa ja illalla telkkaria. Eat, work, sleep - repeat. Onneksi täältäkin on löytynyt uusia ystäviä, joiden kanssa viettää välillä aikaa, lisäksi lähistöllä on paljon paikkoja, jonne voi tehdä pikku reissuja ja iltaisin voidaan pohtia, mitä ihmettä tehdään tällä elämällämme :D. Siinäpä ne tärkeimmät, eikä juuri nyt paljon mitään erityisempää kaivatakaan.

En tiedä, kiinnostiko tämä avautuminen nyt oikeastaan ketään muuta kuin itseäni, mutta jotenkin tuli sellainen hätkähdys tajuttuani olleeni vuoden kotona. Positiivista tässä kaikessa on ollut (uuden) kielen oppiminen, uusien ihmisten tapaaminen, matkustelu, vapaa aikataulu (mahdollisuus ulkoilla päivällä valoisaan aikaan niin paljon kuin huvittaa!) jne jne. Negatiivisinta on ehkä jatkuva väliaikaisuuden tunne - elämää pitää suunnitella eteenpäin pikku pätkissä, koska sen pidemmälle ei osaa tai uskalla vielä ajatella, vaikka välillä tekisi mieli jo ostaa tontti ja alkaa suunnitella omakotitalon pohjapiirustusta! Voisin sanoa myös negatiiviseksi asiaksi sen, että läheiset ovat niin kaukana, mutta enpäs sanokaan, koska on ollut niin mahtavaa, että moni on käynyt meillä kylässä ja olemme saaneet esitellä uutta, ihanaa kotikaupunkiamme vieraille!

Jonkinlaista välitilinpäätöstä tässä piti nyt tehdä, ja viivan alle jää kyllä sittenkin paljon enemmän niitä aurinkoisia kuin ahdistuneita hetkiä. Niin ja tervetuloa kyläilemään tänäkin vuonna, Gasthaus Niemisessä odotetaan jo kovasti kevättä :).

Wien

Grüss Dich!

Meillä on maaliskuulla suunnitteilla matka valtameren toiselle puolelle, ja lippuja varatessamme hoksasimme tarkistaa passien voimassaoloajat. Jannen passi oli menossa vanhaksi, joten meidän oli "ihan pakko" tehdä pidennetty viikonloppureissu Wieniin ja siellä Suomen suurlähetystöstä uusimaan passia. (Toki vaihtoehtoina olisi ollut myös lentää Helsinkiin, tai täällä Keski-Euroopassa Berliiniin tai Berniin.).

Saimme edulliset lennot ja hotellin suoraan Nürnbergistä, joten ehdimme lomailla Wienissä jopa perjantaista maanantaihin.  Perjantaiksi oli luvassa oikein kurjaa keliä räntäsateineen kaikkineen, joten olimme fiksusti varustautuneet kylpylävermeillä. Suuntasimme perjantaiksi siis Therme Wieniin, joka valittiin viime vuonna muuten Euroopan parhaimmaksi terveyskylpyläksi. Eikä ihme! Kaikkialla oli uskomattoman siistiä, altaita oli monenlaisia sisällä ja ulkona. Saunamaailmakin oli ihan mielenkiintoinen, siellä oli suomalaisen saunan lisäksi erilaisia höyrysaunoja eri tuoksuilla (esim. Lebkuchen!). Otimme 3 h lipun, ja se riitti meille kyllä hyvin. Saunamaailma maksoi erikseen, mutta silti kahdelta hengeltä maksoimme yhteensä noin 50 euroa (pyyhevuokrineen). Keskellä päivää kylpylässä oli oikein rauhallista ja rentouttavaa aikuiseen makuun ;). Suosittelen!

Tämä kuva on kylpylän nettisivuilta, koska en viitsinyt tunkea meidän uutta digijärkkäriä bikineihin.

Perjantai-iltana kävimme vielä Wienin keskustassa sijaitsevassa meriakvaariossa. Siellä oli kaikenlaisia kaloja, käärmeitä ja hämähäkkejä yms. eksoottisia otuksia. Minullahan on aika paha rottafobia, ja nyt se todistetusti tuli laajennettua myös lentäviin rottiin - tiedättehän, lepakoihin. Pahaa aavistamattomina kuljimme kerroksesta toiseen, ja yksi kerros oli ikään kuin pieni tropiikki. Siellä lenteli jotain - luulin ensin niitä linnuiksi, mutta kun otukset osoittautuivat lepakoiksi, sain lievähkön paniikkikohtauksen. Niitä oli paljon! Ja ne lensivät niin läheltä, että tukka meinasi lähteä mukana! Suosittelen akvaariota kyllä, mutta varokaa noita lepakkoja. Älkääkä uskoko kylttejä, joiden mukaan ne ovat hedelmänsyöjälepakkoja. Oikeasti ne olivat verenhimoisia ja yrittivät raadella korvat ja nenät ihmisten päästä...(vielä seuraavanakin iltana kauhistelin, miksei kukaan muu pelännyt niitä lentäviä "lagottoja"..taisi mennä jo vähän väsymyksen puolelle).

Lauantaina ja sunnuntaina paistoi aurinko, joten oikeastaan käytimme päivät vain kaupungilla kuljeskeluun ja ihmettelyyn. Jokaisella nurkalla on vähintään kahvila, mutta erilaisia ja eri hintaisia ravintoloitakin on joka puolella. Wien on todella kaunis kaupunki, ja turvallisen oloinen myöskin, vaikka onkin 1,7 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Meillä oli käytössämme Wien Card, jolla sai ilmaiseksi käyttää julkista liikennettä ja sai alennusta moniin museoihin. Sodankäynnin historiasta kertova museo oli erityisen hyvä..siellä oli lämmin...mukavat penkit ja videolta tuli tasaisen paksua itävallan saksaa...sopiva paikka ottaa iltapäivätorkut. Siis jos joku nyt niin hävyttömästi päättäisi käyttäytyä.

Wienissä on jo vuonna 1500-luvulla perustettu espanjalainen ratsastuskoulu, jossa jalostetaan lipizzanhevosia. (Ks. matkamme Sloveniaan elokuussa)

Hofburgin keisarillinen palatsi, kuuluisan Habsburgin suvun hallitsijoiden residenssi.

Naschmarkt. Hauska, kauppatorin tyylinen katu, josta sai ostaa pientö syötävää kojuista. Meni tosin kiinni jo klo 18!

Tuo Hofburgin palatsi oli mielenkiintoinen kohde (samoin kuin varmaan myös Schönbrunnin linna, jossa ei käyty sisällä ollenkaan), jossa esiteltiin muun muassa palvotun keisarinna Elisabethin, "Sissin" elämää. Sissi taisi olla jonkinsortin sen ajan pissis, sillä hän oli loputtoman kiinnostunut omasta ulkonäöstään. Tarina kertoo, että Sissin palvelija kampasi hänen hiuksiaan joka aamu 3 tuntia, ja sillä aikaa Sissi opiskeli kieliä. Hän myös oli pakkomielteinen omasta painostaan, ja 1800-luvun naiselle epätyypilliseen tapaan huolehti kunnostaan jumppaamalla omassa makuuhuoneessaan joka päivä. Oikeasti hän ei ollut aikanaan kovinkaan suosittu kansan keskuudessa, sillä hän ei koskaan tottunut keisarinnan ylelliseen elämään Wienissä, matkusteli paljon eikä oikeastaan välittänyt lapsistaan.

Ai niin, Wienistä ja Itävallasta täytyy vielä mainita, että ravintoloissa ja kahviloissa saa aika yleisesti tupakoida. Joissakin ravintoloissa on erikseen tilat tupakoitsijoille. Tuntuu, että siitä olisi jo ikuisuus, kun Suomessa vielä sai polttaa sisätiloissa. Ei todellakaan ole kovin mukavaa mennä kahvilaan tai syömään, jos viereisessä pöydässä käryää savuke ketjussa ja itse haisee sen jälkeen seuraavana aamunakin vanhalta tuhkakupilta.

Tupakka-asiaa lukuunottamatta Wien oli mukava kaupunki, ja menee ehdottomasti "tullaan tänne joskus uudestaan" -listalle. Mutta sitä ennen pitää käydä vielä monessa muussa paikassa :).

Kevättä ja lämpöä malttamattomasti jo odotellen!