Wien

Grüss Dich!

Meillä on maaliskuulla suunnitteilla matka valtameren toiselle puolelle, ja lippuja varatessamme hoksasimme tarkistaa passien voimassaoloajat. Jannen passi oli menossa vanhaksi, joten meidän oli "ihan pakko" tehdä pidennetty viikonloppureissu Wieniin ja siellä Suomen suurlähetystöstä uusimaan passia. (Toki vaihtoehtoina olisi ollut myös lentää Helsinkiin, tai täällä Keski-Euroopassa Berliiniin tai Berniin.).

Saimme edulliset lennot ja hotellin suoraan Nürnbergistä, joten ehdimme lomailla Wienissä jopa perjantaista maanantaihin.  Perjantaiksi oli luvassa oikein kurjaa keliä räntäsateineen kaikkineen, joten olimme fiksusti varustautuneet kylpylävermeillä. Suuntasimme perjantaiksi siis Therme Wieniin, joka valittiin viime vuonna muuten Euroopan parhaimmaksi terveyskylpyläksi. Eikä ihme! Kaikkialla oli uskomattoman siistiä, altaita oli monenlaisia sisällä ja ulkona. Saunamaailmakin oli ihan mielenkiintoinen, siellä oli suomalaisen saunan lisäksi erilaisia höyrysaunoja eri tuoksuilla (esim. Lebkuchen!). Otimme 3 h lipun, ja se riitti meille kyllä hyvin. Saunamaailma maksoi erikseen, mutta silti kahdelta hengeltä maksoimme yhteensä noin 50 euroa (pyyhevuokrineen). Keskellä päivää kylpylässä oli oikein rauhallista ja rentouttavaa aikuiseen makuun ;). Suosittelen!

Tämä kuva on kylpylän nettisivuilta, koska en viitsinyt tunkea meidän uutta digijärkkäriä bikineihin.

Perjantai-iltana kävimme vielä Wienin keskustassa sijaitsevassa meriakvaariossa. Siellä oli kaikenlaisia kaloja, käärmeitä ja hämähäkkejä yms. eksoottisia otuksia. Minullahan on aika paha rottafobia, ja nyt se todistetusti tuli laajennettua myös lentäviin rottiin - tiedättehän, lepakoihin. Pahaa aavistamattomina kuljimme kerroksesta toiseen, ja yksi kerros oli ikään kuin pieni tropiikki. Siellä lenteli jotain - luulin ensin niitä linnuiksi, mutta kun otukset osoittautuivat lepakoiksi, sain lievähkön paniikkikohtauksen. Niitä oli paljon! Ja ne lensivät niin läheltä, että tukka meinasi lähteä mukana! Suosittelen akvaariota kyllä, mutta varokaa noita lepakkoja. Älkääkä uskoko kylttejä, joiden mukaan ne ovat hedelmänsyöjälepakkoja. Oikeasti ne olivat verenhimoisia ja yrittivät raadella korvat ja nenät ihmisten päästä...(vielä seuraavanakin iltana kauhistelin, miksei kukaan muu pelännyt niitä lentäviä "lagottoja"..taisi mennä jo vähän väsymyksen puolelle).

Lauantaina ja sunnuntaina paistoi aurinko, joten oikeastaan käytimme päivät vain kaupungilla kuljeskeluun ja ihmettelyyn. Jokaisella nurkalla on vähintään kahvila, mutta erilaisia ja eri hintaisia ravintoloitakin on joka puolella. Wien on todella kaunis kaupunki, ja turvallisen oloinen myöskin, vaikka onkin 1,7 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Meillä oli käytössämme Wien Card, jolla sai ilmaiseksi käyttää julkista liikennettä ja sai alennusta moniin museoihin. Sodankäynnin historiasta kertova museo oli erityisen hyvä..siellä oli lämmin...mukavat penkit ja videolta tuli tasaisen paksua itävallan saksaa...sopiva paikka ottaa iltapäivätorkut. Siis jos joku nyt niin hävyttömästi päättäisi käyttäytyä.

Wienissä on jo vuonna 1500-luvulla perustettu espanjalainen ratsastuskoulu, jossa jalostetaan lipizzanhevosia. (Ks. matkamme Sloveniaan elokuussa)

Hofburgin keisarillinen palatsi, kuuluisan Habsburgin suvun hallitsijoiden residenssi.

Naschmarkt. Hauska, kauppatorin tyylinen katu, josta sai ostaa pientö syötävää kojuista. Meni tosin kiinni jo klo 18!

Tuo Hofburgin palatsi oli mielenkiintoinen kohde (samoin kuin varmaan myös Schönbrunnin linna, jossa ei käyty sisällä ollenkaan), jossa esiteltiin muun muassa palvotun keisarinna Elisabethin, "Sissin" elämää. Sissi taisi olla jonkinsortin sen ajan pissis, sillä hän oli loputtoman kiinnostunut omasta ulkonäöstään. Tarina kertoo, että Sissin palvelija kampasi hänen hiuksiaan joka aamu 3 tuntia, ja sillä aikaa Sissi opiskeli kieliä. Hän myös oli pakkomielteinen omasta painostaan, ja 1800-luvun naiselle epätyypilliseen tapaan huolehti kunnostaan jumppaamalla omassa makuuhuoneessaan joka päivä. Oikeasti hän ei ollut aikanaan kovinkaan suosittu kansan keskuudessa, sillä hän ei koskaan tottunut keisarinnan ylelliseen elämään Wienissä, matkusteli paljon eikä oikeastaan välittänyt lapsistaan.

Ai niin, Wienistä ja Itävallasta täytyy vielä mainita, että ravintoloissa ja kahviloissa saa aika yleisesti tupakoida. Joissakin ravintoloissa on erikseen tilat tupakoitsijoille. Tuntuu, että siitä olisi jo ikuisuus, kun Suomessa vielä sai polttaa sisätiloissa. Ei todellakaan ole kovin mukavaa mennä kahvilaan tai syömään, jos viereisessä pöydässä käryää savuke ketjussa ja itse haisee sen jälkeen seuraavana aamunakin vanhalta tuhkakupilta.

Tupakka-asiaa lukuunottamatta Wien oli mukava kaupunki, ja menee ehdottomasti "tullaan tänne joskus uudestaan" -listalle. Mutta sitä ennen pitää käydä vielä monessa muussa paikassa :).

Kevättä ja lämpöä malttamattomasti jo odotellen!

Kitzbühel Hahnenkamm-Rennen

Hallo, Servus, Grüss Dich!

Tammikuu on ollut täällä Nürnbergissä aika hiljaista, kunnes saimme jälleen vieraita Suomesta ja suuntasimme "Pamelalla" (uusi automme, VW Passat. Se on nimeltään siis Pamela, ja on ihan hyvin varusteltu ;) kohti Itävaltaa. Monzan F1-kisoista alkanut urheiluteema sai tällä kertaa jatkoa Kitzbühelin syöksylaskukilpailuilla. Kyseessä oli järjestyksessään 75. Hahnenkamm-Rennen, jossa laskettiin siis miesten pujottelua ja syöksylaskua.

Saavuimme perjantaina perille Kitzbüheliin noin 300 km ajomatkan jälkeen, ja meillä oli hyvin aikaa ennen iltapäivän pujottelua. Päätimme mennä hissillä Hahnenkamm-rinteen päälle 1600 metriin, vaikka keli olikin vähän pilvinen. Lippu maksoi 20 euroa/hlö! Yksi henkilö jäi tosin koiran kanssa tukevasti maan pinnalle, kyyti oli nimittäin melko kylmäävää! Korkean paikan kammoon saa näköjään joka reissulla hieman siedätystä...Alhaalla oli otettava palkkioksi hienosta suorituksesta yksi kylmä olut.

Hengissä ylös ja vielä takaisin alaskin! Laskettelu ei oo ehkä mun juttu.

Hymy irtosi 1600 metrissä, edistystä on tapahtunut!

Palkkion nauttimista polvet tutisten.

Perjantaina meno kisapaikalla oli jo aika värikästä, mutta katsojia ei vielä ollut kovinkaan paljon. Joukkoon mahtui siis hyvin eikä koirankaan kanssa tullut ongelmaa. Tosin Hippua alkoi aika lailla palella jossain vaiheessa, koska ilma oli aika kostea ja paikallaan seisoskelua tuli kuitenkin jonkin verran. Illalla katsoimme pujottelukisan, ja sen jälkeen ajelimme majapaikkaamme yöksi.

Note to self: myös koiralla on hyvä olla takki talviurheilutapahtumassa. Onneksi oli mamman syli ja peitto.

Lauantai-aamuna miehet lähtivät takaisin kisapaikalle syöksylaskukisaan pilvisessä ja lumisateisessa säässä. Meitä oli etukäteen varoiteltu, että katsojia tulee olemaan valtavasti, mutta lähdimme silti autolla kohti Kitzbüheliä. Noin 5 km ennen kylää matkanteko tyssäsi, koska autoja oli jonossa ruuhkaksi asti. Loppumatka, noin 3 km taittuikin sitten kävellen. Huonosta kelistä johtuen syöksylaskun aloitusta siirrettiin ja lopulta rata laskettiinkin vain puolivälistä asti. Katsojia oli paikalla pilvin pimein, joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 000. Alue ei ole kovinkaan suuri, joten massaa oli paljon. Kuulemma olut ja makkarakin loppuivat :).

Ylhäällä näkyväisyys ei ollut paras mahdollinen.

Virallinen kisaolut.

Fiiiiiuuuuuuuh!

Sunnuntaina kisa olisi vielä jatkunut slalomilla, mutta parin päivän kisahuuma alkoi jo riittää, joten lähdimme ajelemaan kohti kotia. Lunta tuli aika paljon, ja mutkaisilla ja jyrkillä alppiteillä kurvailu oli ohjelmanumero sinänsä. Pamelassa on panorama-katto, jonka kuulemma pitäisi ehkäistä matkapahoinvointia. No eipä muuten ehkäissyt. Kiepautimme sitten vielä Salzburgissa syömässä ja sen jälkeen matka jatkuikin reippaammin saksalaisilla moottoriteillä kohti Nürnbergiä.

Salzburg.

Salzburg.

Mozartin synnyinkoti Salzburgissa.

Tulipa jälleen kerran todettua, kuinka helppoa täältä eteläisestä Saksasta on lähteä autolla reissuun. Jos harrastaisi laskettelua, niin tämä olisi ihan oivallinen sijainti, koska parin tunnin ajomatkan päässä on rinteitä, rinteitä ja taas kerran rinteitä. Varmaan aurinkoisella säällä saisi ihan kelpo ulkoiluloman aikaan! Hippukin oli loppujen lopuksi hyvää matkaseuraa, ja matkusti kerrankin tyytyväisenä (tai no...ainakin hiljaisena) omalla paikallaan.

Kiitos matkaseurasta, ja seuraavaa kisamatkaa tässä jo vähän suunniteltiinkin...:).

Hyvää joulua!

Hyvää joulua! Frohe Weihnachten! 

T. Nynnyvuoren blondit

Joulumarkkinoilla riitti tungosta vielä aattonakin!

Aurinko lämmitti jo kasvoja. Ehkäpä alakuloisuus siitä, että joulua pitää taas odottaa vuoden, väistyy ajatuksella kevään tulosta :)!

Kaunis Nürnbergimme <3.

Hippu ei olisi millään malttanut odottaa pakettien avaamista.

Mutta olihan Christkind jättänyt jotain perheen pienimmällekin.

Joulupäivän ulkoilut lintujen bongauksineen ja sitten takaisin suklaan, kirjan ja sohvan pariin.

Pieni joulumarkkinavertailu

Frohe Weihnachten und einen guten Rutsch ins neue Jahr!

Jos rakastat joulua ja joulumarkkinoita, Saksa on oikea matkakohde joulukuussa! Joulumarkkinat avautuvat perinteisesti jo marraskuun lopulla, ja kestävät aina jouluaattoon saakka.

Monien vertailujen mukaan Nürnbergissä on Saksan kauneimmat joulumarkkinat. Täällä on iso vanhakaupunki, ja myös "kauppatori" on iso, ja hienojen, historiallisten kirkkojen ympäröimä, joten se tekee markkinoista erityisen tunnelmalliset. Markkinoilla on tarjolla tietysti kaikenlaisia saksalaisia herkkuja, meille ihan uusi juttu oli Feuerzangenbowle. Se on saksalainen mausteinen, kuuma glögijuoma, jonka päällä poltetaan rommiin kastettua sokeritötteröä, joka sulaessaan tippuu juomaan. Feuerzangenbowle-alue on Nürnbergissä aina ihan tupaten täynnä, erityisesti viikonloppuisin se on suosittu "aloittelupaikka". Tämä alue on avoinna uuteen vuoteen saakka, kun muut markkinat loppuvat 23. päivä. Jos siis haluat kokea suurta joulumarkkinahumua, suuntaa ehdottomasti Nürnbergiin!

Hippu ihmettelee Nürnbergin ihmisvilinää.

Suklaalla päällystettyjä hedelmiä markkinoilta.

 Viime viikonloppuna kävimme Forchheimin joulumarkkinoilla. Siellä erikoisuutena oli "maailman kaunein joulukalenteri". Raatihuoneen seinässä olevissa ikkunoissa oli luukku jokaiselle päivälle, ja joka päivä Christkind ilmestyy ikkunaan ja lausuu tarinan, runon tms.

Myös Erlangenissa oli mukavat, pienehköt keskiaikaiset joulumarkkinat. Saksalaiseen tyyliin juomasekoituksia voi tehdä myös näin jouluisin, ja siellä maistoimme ensimmäistä kertaa Glühbieriä. Siis kuumaa glögiä ja olutta sekaisin. Oluen vaahto on hauskan vaaleanpunaista, mutta muuten ehkä itse suosittelisin juomaan oluen oluena ja Glühweinin Glühweinina!

Tämän pienen joulumarkkinakierroksemme mukavimmat markkinat tähän mennessä olivat kuitenkin Zirndorfissa. Ne olivat vanhan linnan pihassa, ja sisäänpääsymaksu oli 5 €. Siellä oli erityisen paljon paikallisten käsityöläisten kojuja, toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja (mukaan tarttui mm. tryffelijuustoa) ja upeat puitteet linnan vanhoissa tallirakennuksissa. Lapset pääsivät ratsastamaan ponilla tai kamelilla! Nämä markkinat eivät tuntuneet ihan niin kaupallisilta kuin suuremmat, kuten Nürnbergin markkinat. Leppoisa tunnelma :).

Tunnelmallista, ihanaa ja lumista joulua Suomeen 

toivottavat Nynnyvuoren blondit!

Ratkaisuja tekstiin "Miten tekemättömän saa tehdyksi?" (osa I)

Lokakuussa tuskastelin koiran kouluttamista. Vaikka olemme täällä käyneet säännöllisesti koirakoulutuskentällä, alkusyksystä kaikki tuntui jotenkin epätoivoiselta tuon pienen riiviön kanssa. Tai ehkä riiviö on vähän liioittelua, oikeastihan Hippu on vain hyväsydäminen intoilija. Syyskuussa Hippu alkoi merkkailla ahkerasti, toista juoksua enteillen, ja samoihin aikoihin alkoi myös lenkillä "karkailu". (Se juoksu ei muuten vieläkään ole alkanut...). Noin vuoden ikään saakka saatoimme pitää Hippua aika huolettomasti vapaana, säännöllisesti kuitenkin luoksetuloa harjoitellen. Mutta syksyllä alkoivat maailman hajut kiinnostaa enemmän, eikä emännän tai isännän huhuiluilla enää ollut merkitystä. Välillä Hippu on käynyt omatoimiretkillä metsän siimeksessä, ja palannut sitten noin 10 minuutin päästä intoa puhkuen takaisin esittelemään uudelleen stailattua turkkiaan. Mm. peuran kakka toimii hyvänä kiharageelinä.

Guessin uutuuslaukut tarjouksessa 1€/kpl! Ja isäntä huutaa kaupan ovelta "tänne!". Jättäisitkö laukkuosaston tutkimisen kesken, ja lähtisit jatkamaan matkaa?

Myös hihnakäytöksessä oli parantamisen varaa, kuten tuosta lokakuisesta tekstistäni saattoi päätellä. Siispä päätin ottaa härkää sarvista tai lagottoa kikkuroista, miten sen nyt ilmaisisi parhaiten, ja varasin yksityistunnin ihanalta koirakouluttajaltamme Alexandralta. (http://www.family-dogs.de/). Ensin paneuduimme hihnakäytökseen. Koska saimme niin hyvät ja toimivat vinkit Alexilta, ajattelin jakaa ne teillekin, jos joku on kiinnostunut. Jokaisen koira tietysti käyttäytyy eri tavalla, eivätkä välttämättä nämä ohjeet siis toimi kaikille.

Hippu-Liisan hihnassa kulkemisen perusteet siis lyhykäisyydessään:
1. Käytössämme on kaksi hihnan pituutta: pitkä (n. 2m) ja lyhyt (n. 1m). Säädettävä hihna on siis olennainen.
2. Pitkä hihna: koira saa haistella ja mennä vapaasti. Vaikka väliaikaisesti vähän vetääkin, jos siltä tuntuu. Varsinkin tällaiselle nenätyöskentelijäkoiralle, kuten toki kaikille muillekin koirille, "sähköpostien lukeminen" on tärkeää.
3. Haistelu ja pitkässä hihnassa töhöttäminen päättyy, kun ohjaaja niin päättää. Otetaan koira vierelle, kaikessa rauhassa lyhennetään hihna lyhyeksi, sanaakaan sanomatta pyydetään koira istumaan vierelle. Voi vähän avittaa takapuolesta kevyesti painamalla.
4. Kun koira istuu ja kaikki on rauhallista, lähdetään liikkeelle.
5. Kun koira pyrkii liikaa eteenpäin, haistelee maata tai tekee mitä tahansa muuta kuin keskittyy kävelemään vierellä, nyppäistään hihnasta terävästi. Ei niin, että koiraan sattuu, vaan niin, että se hätkähtää. "Ohoh, mitä just tapahtui?" Ennemminkin se siis havahtuu ääneen, joka tulee hihnan nopeasta heilahduksesta. Tämän jälkeen käännytään heti vastakkaiseen suuntaan, eli vaihdetaan suuntaa.
6. Kun koira kävelee hienosti vierellä, ja siihen ollaan tyytyväisiä, koira saa palkkionsa. Palkkio on pitkään hihnaan pääsy. Siispä kehutaan, pidennetään hihna, ja sanotaan esim. "saa mennä", jolloin koira pääsee taas töhöttämään omiin ajatuksiinsa.

En olisi voinut uskoa, kuinka hetkessä Hippu oppi tämän! Käytännössä jo heti siellä tunnilla se tajusi, mistä on kyse, ja siitä saakka tämä menetelmä on meillä toiminut loistavasti! Erityisesti Jannen kanssa Hippu kulkee nyt tosi nätisti, koska Janne osaa varmaankin nyppäistä hihnasta terävämmin, kun minä en ehkä "raaski". Tarkkana pitää myös olla, että koira tosiaan kulkee lyhyessä hihnassa vierellä, ja siinä minulla on vielä korjaamisen varaa. Mutta jostain syystä Hippu tietää, että lyhyessä hihnassa ei venkoilla. Toisten koirienkin ohittaminen sujuu nyt paaaaaaljon paremmin kuin ennen (useimmiten)!

Tarkista palkkion laatu.

Viime aikoina ollaan harjoiteltu myös parkouria.

Aikaisemmin, Suomessa pentukoulussa saamiemme ohjeiden mukaan, yritimme "hihna kiristyy-pysähdy-koira tulee luokse-nami -tekniikkaa" (noin suurinpiirtein), mutta namin saatuaan Hippu säntäsi heti uudelleen liikkeelle. Tällä nykyisellä menetelmällä oivalsimme, että hienosti hihnassa kävelemällä se saa palkkioksi sitä, mitä se juuri sillä hetkellä tavoittelee, eli hajuja. Ensin tuntui ikävältä nyppiä hihnasta, mutta tosiasiassa sitä ei tarvinnut tehdä kuin aluksi muutaman kerran. Tämä ehkä siksi, että Hippu on luonteeltaan aika pehmeä koira, eikä sitä tarvitse kovasti komentaa, ja oppii jutun juonen nopeasti.

Pientä aktivointia myös sisällä.

Tänään kävimme sitten toisella yksityistunnillamme luoksetuloon liittyen. Harjoittelimme koirapillin kanssa, ja ainakin alkuun näyttäisi siltä, että siitä tulee toimiva juttu. Mutta päivitän jossain vaiheessa lisää siitä, kun saamme vähän harjoiteltua. Veikkaan kuitenkin, että se vaatii enemmän työtä kuin tuo hihnahomma. Mutta nyt jälleen hieman positiivisemmalla mielellä jatkamme koirakoulutuksen parissa!

Terveisin Nynnyvuoren blondit

Taas...(valkeata)...joulua!

Ohhoh, muistin yhtäkkiä, että täällähän tämä blogi ammottaa tyhjyyttään. Eikä kukaan varmasti tiedä, mitä meille nyt kuuluu, kun en ole muistanut kuulumisia tänne päivittää ;). No, jos joku vaikka ei ole sitä vielä puskaradiosta (suom. facebook) kuullut, niin alkuperäinen suunnitelmamme olla täällä Saksassa tämän vuoden loppuun saakka onkin vaihtunut, ja uuden sopimuksen mukaan olemme täällä 30.6.2015 saakka. Itse jatkan opintovapaalla sinne saakka. Useimmat expatriaatit viipyvät kyllä kauemminkin, ja meidän 18 kk oleskeluamme on usein ihmetelty kovin lyhyeksi. Ja tottahan se on, aika menee niin nopeasti, että seuraavan kerran blogia päivittäessäni huomaan varmaankin pakkaavani tavaroita jo kotimatkaa varten.

Käväisimme lokakuussa eräässä ruotsalaisessa, kansainvälisessä design-tavaratalossa, ja silloin olivat juuri  saapuneet kauden uutuusjoulukoristeet. Niistä hullaantuneena aloin fiilistellä tulevaa joulua! Viime viikonloppuna aukesivat myös maailmankuulut Nürnbergin joulumarkkinat, Christkindlesmarkt. Kadut ovat täynnä turisteja, sillä kuuleman mukaan kaupunkimme väkimäärä tuplaantuu joulun aikaan!

Joulumarkkinoiden avajaiset.

Vaikka täällä ei lunta (vielä) olekaan, näistä markkinoista tulee silti aika jouluinen fiilis! Viileänä päivänä Glühwein (glögi) lämmittää juuri sopivasti, kojuista voi ostaa vaikka paahdettuja manteleita tai pientä suolaista syötävää, sekä tietysti Nürnbergin kuuluisaa Lebkuchenia. Se on ikään kuin pipari, mutta pehmeämpi ja kakkumaisempi, pähkinäinen joululeivonnainen, joka voi olla vaikka suklaallakin kuorrutettu. Herkkua!

Me vietämme siis tänä vuonna joulua täällä Nynnyvuoressa ihan kolmisin, ja ajattelin laittaa jouluksi sekoituksen suomalaisia ja saksalaisia jouluruokia. Tosin saksalaisten tuttumme mukaan pöytään ei täällä kateta mitään erikoista jouluna, kenties vain vähän parempaa makkaraa! En tiedä, olivatko tosissaan. Varmaan perunasalaatistakin on joku juhlaversio olemassa...Jouluoluita on tietysti myös tarjolla. Täällä myös perinteisesti jouluaattona lahjat jakaa Christkind ("Jeesus-lapsi"), ja joka vuosi Christkindiksi valitaan kaupungissa joku hehkeä, vaalea nuori neitonen, ehkä meidän Lucia-neitoamme vastaava. Perinteitä arvostava mieheni ehti tietenkin heti innostua ajatuksesta, ja oli jo varaamassa meille kotiin neitosta lahjoja jakamaan, ennen kuin pääsin väliin...;)

Joulukalenteri ikkunalla. Älkää huolestuko, en jätä noita kynttilöitä palamaan lähelle verhoja :).

Tänään illalla on ohjelmassa luksusta! Menemme syömään ja  joulukonserttiin, ja huomenna ehkä on mahdollista seurata Linnan juhlia Yle areenan kautta. Kiireetöntä ja stressitöntä joulunaikaa kaikille!

Hippua ei jouluvalmistelut paljon stressaa!

- Nynnyvuoren blondit

P.S. Joulun aika on perheen aikaa! Mitähän mieltä rakkaassa kotimaassamme oltaisiin tästä mainoksesta...?

Miten tekemättömän saa tehdyksi?

Varoituksen sana: tämä teksti koskee koiran kouluttamista. Epätoivoista sellaista.

Hieman ensin taustaa. Meillähän on aina ollut kotona koiria. Ihania berninpaimenkoiria, newfoundlandinkoira ja pari suomenpystykorvaakin. Lisäksi kissoja ja lampaita. Kun olin pieni, meillä oli koirahoitola. Olen siis melkein koko ikäni saanut olla erilaisten karvaisten ystävien ympäröimänä.

Enkelikoira Kapa.

Ajattelin aina, että joskus varmasti otan oman koiran. Pitkän pohdiskelun (ja hieman allergisen aviomiehen taivuttelun) tuloksena meille muutti syyskuussa 2013 ihana lagotto romagnolo -tyttö, joka sai nimekseen Hippu. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Hipusta saisi mukavan perhekoiran, lenkkikaverin, ja ehkä se oppisi myös etsimään sieniä, kuten rodun tehtävä onkin.

Hippu noin 10 viikon ikäisenä.

Heti ensi alkuun ilmoittauduimme Hipun kanssa pentukurssille. Tankkasimme Tuire Kaimion "Pennun kasvatus"-opasta, ja opettelimme yhteiselon alkeita pimeässä, sateessa ja välillä jopa -15 asteen pakkasessa koirakoulun ulkokentällä. Hyvin pian kävi selväksi, että en tiedä koiran kouluttamisesta yhtikäs mitään. Sormet jäässä tai ei, mutta nakkipalat tulivat taskusta auttamatta liian myöhään ja hihna oli solmussa kerran jos toisenkin. Koirakoulun tuntien jälkeen enemmän väsynyt oli emäntä kuin koira. Ja itseasiassa niinhän se kai onkin, emmehän me koiraa kouluta, vaan koulutamme itseämme opettamaan koiraa. Nyt voin rehellisesti kyllä tunnustaa, että se on yksi haasteellisimmista asioista, joihin tämän perusturvallisen elämäni aikana olen ryhtynyt...

Matkalla maailmalle.

Helmikuussa 2014, Hipun ollessa 7 kuukauden ikäinen, muutimme tänne Etelä-Saksaan. Kuten olen usein todennut, täällä koirilla on hyvät oltavat. Koirat saavat jolkotella vapaana ilman hihnaa, MUTTA ne ovatkin aina omistajiensa hallinnassa. Yksi sormien napsautus tai lyhyt vihellys, niin koira on omistajansa vierellä ja kävelee nätisti ohi. Tai jos jäädään haistelemaan, matka jatkuu omistajan osoittamaan suuntaan. Voitte kenties kuvitella, että saksalaisiin koiriin verrattuna oma räpellykseni koirankoulutuksen parissa tuntuu aika säälittävältä :)! Hippu kulkee tiellä hihnassa, mutta pellolla/metsässä käymme kyllä joka päivä purkamassa energiaa vapaana juosten. Päätimme siis heti täälläkin ilmoittautua koirakouluun - täytyyhän Hipusta nyt saada mallikelpoinen, saksalainen koirakansalainen, nyt kun tilaisuus on mitä mainioin. Huhtikuusta saakka olemme sitkeästi käyneet kerran viikossa nolaamassa itsemme koulutuskentällä.

Koittaisit nyt, emäntä, saada jotain tolkkua siihen, mitä minulta oikein haluat.

Tämän blogikirjoituksen inspiraationa toimi tämänpäiväinen katastrofaalinen suorituksemme koirakoulussa. Koska oli kuuma ja aurinkoinen päivä (~25C), ohjaaja päätti viedä meidät paahteisen koulutuskentän sijaan testaamaan kaupunkikävelyä. Mehän taistelemme Hipun kanssa päivittäin jo ihan tutunkin lenkkipolun varrella siitä, saako lyhtypylväitä rynnätä haistelemaan, ja saako hihnassa iloisesti rallatellen suin päin syöksyä ehdottelemaan leikkihetkeä vastaantuleville koirille. Ehkä ei tarvitse mennä ihan yksityiskohtiin, mutta voitte ehkä, mahdollisesti, kuvitella, miten kauniisti me kävelimme siellä kaupungilla noin 7 muun koiran kanssa...Hippu varmaankin ihmetteli, että onpas yhtäkkiä raskasta vetää perässään monen kymmenen kilon jätesäkkiä, josta välillä tipahtelee täysin tuntemattomasta syystä nakinpalasia.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotiin päästyämme, plussapisteenä iin päälle Hippu ajatteli vielä hilpaista karkuun sopivasti avautuneesta autotallin ovesta. Ensimmäistä kertaa koskaan. Tosin koirani kunniaksi täytyy kyllä mainita, että kun itse pääsin ulos samaa reittiä koiran perässä, Hippu tuli heti nätisti käskystä luokse, eikä lähtenyt sen kummemmin hömpöttelemään kylille, vaikka lähestyvän juoksun takia mieli olisi varmasti tehnytkin lähteä katsastamaan sopivia sulhoehdokkaita...

Kun viimein pääsimme sisään, taisin päästää pari rumaa sanaa ja totuuden nimissä pari kyyneltäkin ehkä vierähti. Epätoivo iski. Kuinka ihminen voi epäonnistua jossain periaatteessa näinkin yksinkertaisessa asiassa niin totaalisesti? Kirjassa ja telkkarissa koiran kouluttaminen vaikuttaa aina aika simppeliltä. Itse huomaan palaavani yhä uudelleen ja uudelleen samoihin asioihin, ja yritän löytää keinoja, miten yhteiselämämme olisi kaikille osapuolille mahdollisimman mukavaa. Tässä, jos missä, ei vaan saa mennä sieltä, missä aita on matalin. Kiinni jää heti (ainakin tämä allekirjoittanut jätesäkki). Joskus pitäisi kuitenkin ymmärtää laskea rimaa, ja aloittaa alusta. Niin kuin taidan huomenna taas kerran tehdä. Niin kuin päätän joka ikinen kerta torstaisen häpeäsessiomme jälkeen. Ehkä vielä jonakin päivänä meilläkin on kaverina kauniisti hihnassa kulkeva, tasainen ja rauhallinen kikkurakarvainen tryffelikuono. (Kaikesta huolimatta, vaiko kenties siitä johtuen, tuo tälläkin hetkellä jaloissani nukkuva pieni koira on silti maailman rakkain otus minulle <3).

Liebe Grüsse aus Nürnberg!


P.S. Jos joku haluaa antaa vinkkejä koiran koulutukseen, voin maksaa 5 tai 10 Saksan markkaa/vinkki. Kiitos!