Ratkaisuja tekstiin "Miten tekemättömän saa tehdyksi?" (osa I)

Lokakuussa tuskastelin koiran kouluttamista. Vaikka olemme täällä käyneet säännöllisesti koirakoulutuskentällä, alkusyksystä kaikki tuntui jotenkin epätoivoiselta tuon pienen riiviön kanssa. Tai ehkä riiviö on vähän liioittelua, oikeastihan Hippu on vain hyväsydäminen intoilija. Syyskuussa Hippu alkoi merkkailla ahkerasti, toista juoksua enteillen, ja samoihin aikoihin alkoi myös lenkillä "karkailu". (Se juoksu ei muuten vieläkään ole alkanut...). Noin vuoden ikään saakka saatoimme pitää Hippua aika huolettomasti vapaana, säännöllisesti kuitenkin luoksetuloa harjoitellen. Mutta syksyllä alkoivat maailman hajut kiinnostaa enemmän, eikä emännän tai isännän huhuiluilla enää ollut merkitystä. Välillä Hippu on käynyt omatoimiretkillä metsän siimeksessä, ja palannut sitten noin 10 minuutin päästä intoa puhkuen takaisin esittelemään uudelleen stailattua turkkiaan. Mm. peuran kakka toimii hyvänä kiharageelinä.

Guessin uutuuslaukut tarjouksessa 1€/kpl! Ja isäntä huutaa kaupan ovelta "tänne!". Jättäisitkö laukkuosaston tutkimisen kesken, ja lähtisit jatkamaan matkaa?

Myös hihnakäytöksessä oli parantamisen varaa, kuten tuosta lokakuisesta tekstistäni saattoi päätellä. Siispä päätin ottaa härkää sarvista tai lagottoa kikkuroista, miten sen nyt ilmaisisi parhaiten, ja varasin yksityistunnin ihanalta koirakouluttajaltamme Alexandralta. (http://www.family-dogs.de/). Ensin paneuduimme hihnakäytökseen. Koska saimme niin hyvät ja toimivat vinkit Alexilta, ajattelin jakaa ne teillekin, jos joku on kiinnostunut. Jokaisen koira tietysti käyttäytyy eri tavalla, eivätkä välttämättä nämä ohjeet siis toimi kaikille.

Hippu-Liisan hihnassa kulkemisen perusteet siis lyhykäisyydessään:
1. Käytössämme on kaksi hihnan pituutta: pitkä (n. 2m) ja lyhyt (n. 1m). Säädettävä hihna on siis olennainen.
2. Pitkä hihna: koira saa haistella ja mennä vapaasti. Vaikka väliaikaisesti vähän vetääkin, jos siltä tuntuu. Varsinkin tällaiselle nenätyöskentelijäkoiralle, kuten toki kaikille muillekin koirille, "sähköpostien lukeminen" on tärkeää.
3. Haistelu ja pitkässä hihnassa töhöttäminen päättyy, kun ohjaaja niin päättää. Otetaan koira vierelle, kaikessa rauhassa lyhennetään hihna lyhyeksi, sanaakaan sanomatta pyydetään koira istumaan vierelle. Voi vähän avittaa takapuolesta kevyesti painamalla.
4. Kun koira istuu ja kaikki on rauhallista, lähdetään liikkeelle.
5. Kun koira pyrkii liikaa eteenpäin, haistelee maata tai tekee mitä tahansa muuta kuin keskittyy kävelemään vierellä, nyppäistään hihnasta terävästi. Ei niin, että koiraan sattuu, vaan niin, että se hätkähtää. "Ohoh, mitä just tapahtui?" Ennemminkin se siis havahtuu ääneen, joka tulee hihnan nopeasta heilahduksesta. Tämän jälkeen käännytään heti vastakkaiseen suuntaan, eli vaihdetaan suuntaa.
6. Kun koira kävelee hienosti vierellä, ja siihen ollaan tyytyväisiä, koira saa palkkionsa. Palkkio on pitkään hihnaan pääsy. Siispä kehutaan, pidennetään hihna, ja sanotaan esim. "saa mennä", jolloin koira pääsee taas töhöttämään omiin ajatuksiinsa.

En olisi voinut uskoa, kuinka hetkessä Hippu oppi tämän! Käytännössä jo heti siellä tunnilla se tajusi, mistä on kyse, ja siitä saakka tämä menetelmä on meillä toiminut loistavasti! Erityisesti Jannen kanssa Hippu kulkee nyt tosi nätisti, koska Janne osaa varmaankin nyppäistä hihnasta terävämmin, kun minä en ehkä "raaski". Tarkkana pitää myös olla, että koira tosiaan kulkee lyhyessä hihnassa vierellä, ja siinä minulla on vielä korjaamisen varaa. Mutta jostain syystä Hippu tietää, että lyhyessä hihnassa ei venkoilla. Toisten koirienkin ohittaminen sujuu nyt paaaaaaljon paremmin kuin ennen (useimmiten)!

Tarkista palkkion laatu.

Viime aikoina ollaan harjoiteltu myös parkouria.

Aikaisemmin, Suomessa pentukoulussa saamiemme ohjeiden mukaan, yritimme "hihna kiristyy-pysähdy-koira tulee luokse-nami -tekniikkaa" (noin suurinpiirtein), mutta namin saatuaan Hippu säntäsi heti uudelleen liikkeelle. Tällä nykyisellä menetelmällä oivalsimme, että hienosti hihnassa kävelemällä se saa palkkioksi sitä, mitä se juuri sillä hetkellä tavoittelee, eli hajuja. Ensin tuntui ikävältä nyppiä hihnasta, mutta tosiasiassa sitä ei tarvinnut tehdä kuin aluksi muutaman kerran. Tämä ehkä siksi, että Hippu on luonteeltaan aika pehmeä koira, eikä sitä tarvitse kovasti komentaa, ja oppii jutun juonen nopeasti.

Pientä aktivointia myös sisällä.

Tänään kävimme sitten toisella yksityistunnillamme luoksetuloon liittyen. Harjoittelimme koirapillin kanssa, ja ainakin alkuun näyttäisi siltä, että siitä tulee toimiva juttu. Mutta päivitän jossain vaiheessa lisää siitä, kun saamme vähän harjoiteltua. Veikkaan kuitenkin, että se vaatii enemmän työtä kuin tuo hihnahomma. Mutta nyt jälleen hieman positiivisemmalla mielellä jatkamme koirakoulutuksen parissa!

Terveisin Nynnyvuoren blondit