Pidättekö oluesta?

Täällä Baijerissa juodaan olutta. Usein ja paljon. Jo vuonna 1516 puhtausmääräykseen kirjattiin, että olutta pantaessa saa käyttää ainoastaan vettä, ohraa ja humalaa. Nynnyvuoren isäntä saa kertoa oluen panosta jossain tulevassa tekstissä enemmän, hänellä nimittäin alkaa olla jo ensimmäisen käden tietoa asiasta. Joka tapauksessa olut on Baijerin kansallisjuoma, ja "joten kuten" mekin olemme kyenneet janomme sammuttamaan maistellen erilaisia oluita matkan varrella.

Joka vuosi nämä paikalliset frankit odottavat tiettyä, 5. vuodenajaksikin kutsuttua ajankohtaa, kuin kuuta nousevaa. (Miksi nousevaa kuuta on muuten odotettu? No, se on sivuseikka.). Kyseessä on tietenkin Erlanger Bergkirchweih, eli "der Berg" tai frankkilaisittain "der Berch". En oikein tiedä, miten Kirchweih, tai lyhyemmin "Kerwa" kääntyy suomeksi, mutta käytännössä se kai tarkoittaa vain juhlaa. Näitä juhlia järjestetään näin kesäaikaan ihan joka kylässä ja kaupungissa, mutta "Berch" on varmaankin kaikista odotetuin tapahtuma, päätellen vuosittaisesta yli miljoonan ylittävästä kävijämäärästä. "Vuorella" vietetään 12 päivää syöden, juoden, juhlien, juoden, laulaen, juoden, huvipuistolaitteissa käyden, juoden, juoden...

DFG:llä (Deutsch-Finnische Gesellschaft) oli kantapöytä Berchissä.

 
Berch sai alkunsa jo vuonna 1755, kun kaupunki päätti järjestää helluntaimarkkinat. Tänä vuonna juhlitaan jo 260. kertaa, vaikka väliin mahtuukin joitakin vuosia sattuneesta syystä, jolloin vuorelle ei olla kokoonnuttu. Kuuleman mukaan aikoinaan Erlangenin yliopiston opiskelijoille myönnettiin kevätloma Berchin aikaan, koska humaltuneiden nuorten opiskelusta ei tullut mitään, mutta nykyään jokainen saa kaiketi enää yhden päivän virallisen Berch-vapaan. Käytännössä monet työssäkävijätkin ottavat tuohon aikaan lomaa, ja oikeasti vaeltavat vuorelle joka päivä! Vaikka lomaa ei olisikaan, vuorelle on silti päästävä. (Ja aamulla töihin...). Todellista ammattilaisten hommaa.

Kyseessä ei ole siis kuitenkaan mikään vuori sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan Erlangenin kaupungissa sijaitseva mäennyppylä, jossa paikalliset panimot tarjoilevat maaliskuussa pantua, erityistä Märzen-olutta kellareistaan tai olutteltoistaan. Saatat ehkä ihmetellä, jos miehesi hoipertelee tukevassa humalassa kotiin vuorella vietetyn illan jälkeen ja väittää kirkkain silmin ottaneensa vain pari-kolme olutta. Ottaen huomioon kuitenkin oluen koon (1 Mass = 1 litra) ja vahvuuden (6-7 % Märzen-olutta), voi miehen ainakin armahtaa valehtelusta, mutta hoipertelusta voi kyllä hieman pahoittaa mielensä vaikka ihan tavan vuoksi :).

Totta puhuen, Berch on todella hauska juhla! Porukkaa on kuin Villen pipossa parhaina päivinä (kaustislaiset tietävät, mistä puhun), nahkahousu- ja Dirndl-kavalkaadi on värikästä, välillä seistään pöydillä ja lauletaan juomalauluja ja tietysti kippistellään naapuripöydänkin seurueen kanssa. Istumapaikkaa voi olla vaikea löytää, koska oluen ystäviä on liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi, mutta eipä sillä niin väliä ole, missä sitä oluttaan siemailee - anniskelualueen rajat täällä kun on muutenkin käsite, jota ei ole olemassa. Vaikka olutta kuluu reippaasti, ja porukka tietysti myös humaltuu, ei kyseessä ole kuitenkaan millään tapaa örvellysjuhla. Teltat sulkevat ovensa klo 23 ja sen jälkeen siirrytään siivosti joko jatkoille tai kotimatkalle. Mitään nakkikioskitappeluita tai puskaan oksentamisia ei näillä juhlilla taida esiintyä.

Berchin oluet menivät parempiin suihin ennen kuvan ottoa, tässä kuvituskuvaksi oluet Bambergista maailman kuuluisimmasta savuolutpanimosta.

Seuraavan kerran, kun siis pohdit, että "olisipa hienoa käydä Oktoberfesteillä", unohda se ja suunnittele lomasi toukokuulle! Oktoberfesteillä emme itse (vielä) ole käyneet, mutta kukaan paikallisista ei ole sinne menoa suositellut, koska kyseessä on massaturistitapahtuma ja hinnatkin ovat joka puolella Müncheniä sen mukaiset. Berchissä yksi Mass maksaa 8,50, ja kylkiäiseksi saa vaikka täytetyn Brezen parilla eurolla. Ja yksin ei tarvitse sen oluensa ja rinkelinsä kanssa pöydän nurkassa jurottaa, seuraa saa varmasti! (Varsinkin suomalainen naisporukka :D).
  
Prost! Kippis!

T. Nynnyvuoren blondit (Hippu ei valitettavasti päässyt vuorelle mukaan, koirille sopiva tapahtuma Berch ei kuitenkaan ole).

       

Kyllähän suomalainen nyt saunoa osaa!

Kävin erään suomalaisen kaverini kanssa maanantaina kylpylässä. Oli Pfingsmontag (helluntaimaanantai) eli täällä vapaapäivä, ja kylpylä oli aika täynnä. Täällä on jo hyvin kesäinen sää, kaikkialla on todella vihreää ja tämä aika muistuttaa paljon suomalaista juhannusta. Siispä päätimme tietenkin mennä juhannussaunaan!

Tässä kylpylässä oli todella iso ja hauskasti toteutettu baijerilainen saunakylä! Kylässä oli ainakin 10 erilaista saunaa, joissa sitten tietyillä kellonlyömillä paikalle saapuu löylynheittäjä. Itsehän ei löylyä saa heittää.

Kuva osoitteesta: http://www.palm-beach.de/sauna-innenbereich.html

Kaverini oli katsonut etukäteen, että Banja-saunassa olisi tarjolla lähinnä suomalaista juhannussaunaa muistuttava löylynheitto-ohjelma (Aufguss). Löysimme tuon saunan, joka olikin jo ihan täynnä. Jäimme ulkopuolelle ihmettelemään jotain toista vaihtoehtoa, kun hattupäinen saunaukko tuli suosittelemaan meille naisille jotain hieman "lempeämpää" saunavaihtoehtoa, kyseinen Banja-sauna kun oli 100-asteinen ja paikkoja oli enää ylälauteella. No tästä sisuuntuneena möläytin, että mehän muuten ollaan Suomesta ja kyllä me saunoa osataan! Niinpä kipusimme sinne ylälauteelle sekasaunaan (juu, täälläkin ollaan saunassa alasti) odottelemaan löylynheittäjää.

Hattupäinen ukko tarjosi meille hattuansa, mutta mehän totesimme, ettei Suomessa mitään hattuja saunassa käytetä! Pian löylynheittäjä saapui ja selosti ohjelman. Ohjelmassa olisi kolme kierrosta, jokaisella kierroksella heitetään kolme kertaa löylyä. Selvä, antaa tulla vaan! Hattupäinen ukko muisti mainita suureen ääneen, että ylälauteella istuu suomalaisia ammattisaunojia...

Ensimmäinen kierros oli ihan ok. Löylynheittäjä kastoi vihdat (Birkenzweig) ämpäriin, heitti niistä vettä kiukaalle ja tämän jälkeen heilutteli vihtoja ympäri saunaa siten, että niistä roiskui vesipisaroita saunojien päälle. Todettiin, ettei Suomessa vihtoja ihan tähän tyyliin käytetä. Ylälauteella alkoi olla jo aika hikiset tunnelmat, kun toinen kierros alkoi. Löyly nipisteli jo aika kovaa olkapäistä ja korvista. Olisikohan se hattu sittenkin ollut hyvä idea...Kolmas kierros olikin sitten jo ihan tuskaa! Saunassa oli todella kuuma!!! Ylälauteella oli varsin tukalaa istua, kun tuntui siltä, että nahka todella palaa! Ikinä suomalaisessa saunassa ei ole kyllä tuntunut noin pahalta! Enkä ymmärtänyt ollenkaan, mikä idea sillä vihdan roiskuttamisella oli?! Kuumat pisarat siitä vihdasta ne vasta inhottavalta kärähtäneellä iholla tuntuivatkin!

Kun tuo kolmas kierros oli ohi, syöksyimme ulos saunasta ja mehutarjoilun jälkeen suoraan läheiseen viileään altaaseen. Hattupäinen ukko hieman naureskeli meille. Seuraavalla kierroksella ohjelmassa olisi ollut "Massage" näillä koivuvihdoilla, mutta emme todellakaan kyenneet enää palaamaan saunaan. Ihoa ja korvia kuumotti niin paljon, että tuntui siltä kuin se kuoriutuisi pois. Siispä noloina jäimme altaaseen viilentymään, kun toiset jatkoivat löylynheittoa. Puolustuksena täytyy kyllä sanoa, että kyseessä ei ollut suomalainen vaan venäläinen sauna JA me olimme ainoat naiset ylälauteella!!!

Siirryimme sitten altaasta vielä lämmittelemään ja rauhoittumaan toiseen, vähän isompaan ja vain 90 asteiseen saunaan. Eiköhän sielläkin sitten alkanut löylyohjelma, ja sama ällöttävä hattupäinen ukko kuulutti kovaan ääneen, että saunassa on suomalaisia naisia! Noloa...Onneksi tässä saunassa löyly ei ollut yhtä tujakkaa. Saunassa soi musiikki ja lauteilta valittiin kolme riuskaa nuorta miestä ohjelmanumeroon. Jokaiselle annettiin iso tuoppi täynnä vettä, ja miesten piti kannatella tuoppia suoralla kädellä samalla, kun löylyä lisättiin. Kyseessä oli siis jonkun sorttinen miehuuskoe. Kaikkea sitä keksitäänkin...:D

Olipahan kokemus, mutta kyllä minä silti edelleen arvostan ja kaipaan suomalaista mökkisaunaa! Maailman paras sauna on vanhempieni rantasauna Pihtiputaalla Kolima-järven rannalla. Mikään ei ole parempi tunne kuin se, että saunoo lempeissä löylyissä ja sen jälkeen pulahtaa puhtaaseen järviveteen uimaan. Ehkä tähän yhdistettynä vielä kylmä (saksalainen) olut...Kesälomalla sitten...huoh.

Hipun toukokuisia mietteitä

Mamma istuu aika usein tässä koneella. Yleensä aamulenkin jälkeen se tulee tähän, ja sanoo, että "nyt tehdään vähän hommia". Tunnistan sen sanan jo, ja menen sitten itse ottamaan rauhassa makeat päiväunet. Tulen herättämään mammaa yleensä parin tunnin unien jälkeen. Silloin on sen ruoka-aika. Minä saan yleensä silloin mennä vähäksi aikaa minun pihalle. Istun terassin oven eteen ja sitten kun mamma sanoo "saa mennä", minä saan luvan mennä ovesta ulos. Tykkäisin olla tuolla pihalla vaikka koko ajan, mutta mamma ei jaksa olla siellä kanssani. On siellä yksinkin ihan kivaa, voi vaikka kaivaa kukkapenkkiä. Mutta hauskinta olisi, jos mamma tulisi leikkimään vaikka narulla tai pallolla. Joskus se kyllä tuleekin sitten, kun on syönyt. Ilmoitan sille aina, jos joku meinaa tulla meidän portista sisään. Jos mamma ei heti kuule, ilmoitan vähän kovempaa. Sitten se tulee ja sanoo, että "kiitos, riittää" ja minäkin olen tyytyväinen. Se ohikulkijoista ilmoittaminen on minun homma ja on kuulemma tärkeää.

Tässä on tää mun piha ja nää on mun leluja.

Kaikista hauskinta puuhaa on kuitenkin se, kun mennään pellolle. Ette usko, miten mielenkiintoisia reittejä myyrät ovat rakentaneet maan alle. Voisin seurailla niitä tuntikausia ja yrittää kaivaa niitä esiin. Mamma kertoi, että Nynnyvuoren kaupungissakin menee maan alla tunneleita, joissa on säilötty ennen vanhaan olutta. Kuinkahan huppelissa ne myyrät ovat silloin olleet...minäkin kyllä tykkään oluesta...No, joka tapauksessa en jaksa innostua mamman höpinöistä silloin, kun kaivan myyränkoloja. Mamma hermostuu siihen joskus, kun pitäisi jatkaa matkaa.

Tällä pellolla ei ole niin paljon niitä oluttunneleita, eikun myyrän reittejä, niin maltoin vähän poseerata.

Viime kuukausina en ole saanut juosta vapaana ollenkaan. Lähdin muutaman kerran metsässä vähän tarkistamaan kauempaa, olisiko siellä jotain pahanhajuista, jossa kieriä (hevosenkakkakasat on jo hei niiiiiiin nähty). Mutta en edes kovin monesti. No ehkä kerran olin vähän liian kauan poissa, saatoin itsekin vähän jo ihmetellä, mihin mamma jäi. Puhui jotain puolesta tunnista ja näytti vähän siltä, niin kuin sillä olisi joku hätänä.  Yritin sanoa mammalle, että silloin, kun on hauskaa, ei kannata katsoa kelloon. Joskus se on vaan aika nipo.

Sitten mamma tilasi semmoisen verkkokoulutuksen. Aina, kun meinaan lähteä karkuun, se heittää verkon päälleni. Sitä kai se verkkokoulutus tarkoittaa. Mutta nyt meillä on kyllä ollut ihan hauskaakin, enkä minä ole viitsinyt karkailla. Paitsi viime viikolla kävin kerran tsekkaamassa yhden peuran. Se oli vaaraton, ja tulin heti takaisin ihan omasta tahdostani (no okei, en saanut sitä kiinni, mutta ei sitä nyt tässä sen kummemmin tarvitse analysoida...). Saan juosta kuitenkin melkein vapaana, vedän semmoista kevyttä pitkää narua vaan perässäni. Kai se on siinä sitä varten, ettei mamma eksy minusta. Mammalla on kuulemma huono suuntavaisto, niin ehkä se on ihan hyväkin. Yleensä lenkillä me tehdään kaikenlaista hauskaa yhdessä, eikä minua ne metsän tai pellon hajut niin paljon aina kiinnosta. Mutta onhan se nyt vähän noloa mamman kanssa leikkiä julkisilla paikoilla...jos joku vaikka näkee. Siksi esitän välillä vähän etäisempää. Mamma sanoi, että minulla on teini-ikä ja se kuuluu asiaan. No en tiedä, olen kyllä jo kohta 2-vuotias.

En kyllä tajua, mitä tässä tiellä pitää harjoitella. Aika dorkaa. Mutta jos siitä makkaraa saa, niin kai sitä hullumminkin ajan voisi käyttää.

Viime viikolla meillä oli vieraita. Oli niin hauskaa, kun oli koko ajan jotain seurattavaa. Ja kerrankin samankokoisia tyyppejä kuin minä itse, ei tarvinnut edes kurotella niin, että yltää pussaamaan suoraan suulle. Ja kyllä minä pussailinkin! Mammaa ei saa pussata naamalle, mutta nämä mini-ihmiset suorastaan pussasivat minua takaisin. Ihanaa!

Ne mini-ihmiset oli tosi innostuneita tästä mun hiekkalaatikosta! Oon aina sanonut mammalle, että sieltä vielä jonain päivänä löytyy aarre.

Täällä kotona minä olen joskus tosi ahkera mamman apulainen. Ajattelin ruveta auttamaan näissä kotihommissa, kun mamma ei aina huomannut, että sukkia lojuu joka puolella. Minä keräilen ne sukat ja vien ne kylpyhuoneen lattialle, kun mamma sanoo "pyykkiin". Ja sitten, kun ne sukat ovat pyörineet siinä koneessa, otan ne koneesta pois ja mamma laittaa ne kuivumaan.

Mamma ei tajua, että tuo villasukka pitäisi laittaa sinne koneeseen, vaikka tulen joka aamu herättämään villasukka suussani ja vien sen vielä varmuuden vuoksi tuonne kylpyhuoneen lattialle odottamaan.

Viime aikoina mamma on ollut välillä vähän kummallisen oloinen. Kyllästyttääköhän sitä tehdä niitä "hommia", en ole oikein varma...Iltaisin se mököttää sohvalla ja jos minä saan luvan, hyppään siihen sohvalle mamman viereen tai syliin. Kaikista parasta on, kun painan pääni mamman rinnalle ja nukahdan siihen. Silloin mammankin hengitys yleensä tasaantuu ja tiedän, että kaikki on hyvin. Minä kyllä rakastan mammaa kaikista eniten tässä maailmassa. Sen jälkeen isäntää. En voi sille mitään, mutta menen aina ihan mutkalle, kun isäntä tulee töistä. Ja sitten rakastan niitä myyränkoloja. Ja tonnikalaa.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Servusta vaan.

Olen tässä pohtinut tuohon otsikkoon viitaten, että kumpi nyt oikeastaan on positiivinen suunta, ylämäki vai alamäki? Ylämäkeen jos mennään, kaikki tuntuu raskaalta ja ottaa voimille. Mutta toisaalta sanotaan, että kun asiat menevät pieleen, niin ne menevät alamäkeen. Taitaa olla tämän hetkinen mielentilani sellainen, että kaikki näyttää negatiiviselta. Olen siis varmaankin tuolla sopeutumiskäyrän alimmassa mutkassa, johon viittasin jo jossain aikaisemmassa tekstissäni. Mutta hei, suunta sieltä näyttää olevan vain ylöspäin! (mutta onko se nyt positiivista, huoh...).

Ajattelin nyt joka tapauksessa jakaa muutaman asian, jotka minua tällä hetkellä täällä ärsyttävät. Pahoittelen jo etukäteen, jos joku pahoittaa mielensä. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja luulen, että jokaisella ulkomailla asuvalla tulee toisinaan hetkiä, jolloin kaikki "vieras" tuntuu ärsyttävän. Toisinaan ne ärsyttävät enemmän (Saksa on *piip* maa) ja toisinaan vähemmän (onpas ihanaa, kun täällä paistaa aurinko ja on jo lämmin!).


Tuntemattomat ihmiset, jotka kokevat tarvetta päteä ja neuvoa, ja jotka luonnollisesti tietävät aina vähän paremmin.

•  Otan esimerkiksi koiranomistajat, koska näitä tuntemattomia tapaan eniten päivittäin. "Ymmärrätkö, että koirallesi tulee kurkkusyöpä, jos käytät sillä kaulapantaa?". "Päästä se nyt vaan vapaaksi, eihän se mihinkään karkaa, kun se on niin söpö! Jäät vaan tähän pellon laidalle seisomaan, ja odottamaan, niin kyllä se loppujen lopuksi tulee takaisin." "Ai se on jo 1,5-vuotias. No kyllähän sen jo pitäisi osata. Ai te harjoittelette. No mutta pitäähän niiden nyt vähän päästä haistelemaan!".
• Voisin kuvitella, että tämän sorttista ihmistyyppiä voisi hyvin soveltaa myös lastenkasvatusteemaan...
• Ja ok, löytyy näitä varmaan Suomestakin, mutta joskus on hyvä, että siellä sentään tuntemattomille ei yleensä jutella! 

Palvelun taso

• Kampaamot. Olen testannut nyt kolmea eri kampaamoa. Ensimmäisessä maksoin ylihintaa siitä, että kampaamokäynti kesti joka kerta noin 4 h. Toisessa ja kolmannessa pääsin tosin nopeammin itse asiaan, mutta palveluun ei kuulunut hymyily eikä asiakkaalta juuri kyselty tarkennuksia siihen, mitä tämä oikeastaan haluaa. Ei muuta kuin foliot päähän, ja seuraavan kerran voidaan puhua ääneen maksuvaiheessa. Ja sitten tämä "föönaa itse oma pääsi" tai maksa siitä(kin) ekstraa. Pankkikortilla ei tietenkään voi maksaa. Ja muistathan jättää säästöpossuun vähän tippiä. Virn :).
• Leipomot. Ihanaa, kun meillä on lähileipomoja! Meidänkin kylällä jopa kolme! Aamuisin voi mennä sinne haistelemaan ihania tuoreita leivonnaisia ja ihastelemaan tiskiä, ennen kuin päättää, mitä ottaa. NOT! Leipomon täti karjaisee jo ovelta, mitä saisi olla, ja siinä ei sitten saa jäädä arpomaan. Täti tuskastuu, ja muut asiakkaat tuskastuvat. Jo kotoa lähtiessä pitää ilmeisesti olla strategia mielessä ja leipomossa tulee toimia tehokkaasti.
•  Kaupat. No, kaikki tietävät, ettei saksalaisessa kaupassa ole kassan jälkeen pakkausaluetta. En edes jaksa mennä tähän sen tarkemmin. Joskus purkit tippuvat lattialle, kun kassahenkilö paiskoo niitä ylitehokkaasti eteenpäin. Älä missään nimessä mene kauppaan ilman ostoskärryä. Maksamisen jälkeen ei saa jäädä pakkailemaan tavaroita ostoskassiin, vaan ne pitää tehokkaasti heitellä takaisin kärryn pohjalle ja pakata ne jossain muualla. Parasta, jos menet vaikka ihan ulos kaupasta.

Autoilijat

• Saksalaiset moottoritiet ovat käytännöllisiä, matka etenee sutjakasti, kun saa painaa kaasua niin paljon kuin mieli tekee. Kaasujalka jää kyllä kanssa-autoilijoilla usein jumiin vielä taajamassakin, ja edessämenijän perseessä roikkumista harrastetaan jatkuvasti. Jokainen autoilija tietää, kuinka ärsyttävää se on, kun joku roikkuu takapuskurissa kiinni, ohittaa 40 km/h alueella ja sitten ajetaan peräkkäin liikennevaloihin.

Televisio

• En ole yli vuoden aikana löytänyt saksalaisesta televisiosta mitään katsottavaa. (Valehtelin nyt ihan pikkuisen. Olen katsonut Unelmien poikamiestä.) Ihan sama mihin aikaan avaat television, sieltä tulee rikossarjoja. Pari viikkoa sitten Nürnbergissä kuvattiin "Franken Tatort" (rikospaikkatutkinta), siis kuvitelkaa, Tatort Nürnbergissä, kuinka siiiiiiiiistiä!! Niin, joo. Ja amerikkalaiset rikossarjat, mitä niitä nyt on, NYPD, LAPD, NCIS, NNJNEJNE...ovat tietysti dubattuja. 

Kieli

• Suurin kompastuskivi tässä sopeutumisessa taitaa kuitenkin olla kieli. Toisinaan se vie niin valtavasti energiaa, kun etukäteen pitää miettiä sopivaa sanastoa, jotta saat asiasi hoidettua. Toki täällä monet puhuvat englantiakin, mutta oppimisen kannalta ei ole järkevää aina päästä pälkähästä (öö mistä, pälkähä?) englanniksi. Saksan kieli on välillä niin abstraktia, esimerkiksi verbeistä vaan ei voi päätellä mitään, vaan ne pitää opetella ulkoa! Untergehen, unterbringen, übergehen, umfahren...Voivat tarkoittaa ihan mitä vaan. Tuskaa! Tosin olen kyllä iloinen, että saksalaiset ovat kärsivällisiä kuuntelijoita ja muistavat aina kehua, kuinka hienoa on, jos joku jaksaa opetella heidän vaikeaa kieltänsä. Olisi mahtavaa kuulla, miltä oma saksan kieli heidän korvaansa kuulostaa. Todellisen hoono soomi.

Sainpas hienon valitusvirren tähän aikaiseksi, täytyy ihan taputtaa itseään olalle! Välillä nämä pitää päästää ulos systeemistään, niin sitten voi taas keskittyä hyviin juttuihin. Onhan niitäkin paljon, ja niitä tämäkin blogi on pullollaan. Terkkuja aurinkoisen ja lämpimän keväisestä Frankenista!!

Hippu sai kesätukan! Salon Niemisessä tarjoiltiin juomia, herkkuja ja koko käsittelykin kesti vain 2 tuntia.

Kalifornia II

Jospa vielä muutama fiilistelykuva jatkokertomuksen kera myös teille jaettavaksi :).

Meillä oli ensin vuokra-autona tällainen punainen maantiekiitäjä (Chevrolet Camaro), 

mutta se oli niin amerikkalainen ja kummallinen toiminnoiltaan (esim. tuota avokattoa ei saanut avattua, ja sitten kun se vihdoin avautui, se ei sulkeutunut etuosasta ollenkaan ja highwayllä päästellessä piti meidän molempien pitää kattoluukun kahvasta kiinni. Erikoinen tapa kruisailla noilla amerikkalaisilla...), että onneksi saimme sen vaihdettua luotettavampaan menopeliin:

Ei nyt sentään. Totta kai Amerikasta löytyy myös saksalaisia laatuautoja, ja reissumme pelastajaksi ja uskolliseksi palvelijaksi saimme päivän viiveellä Audi A8:n. Kuskikin (ei kuvassa) myhäili tyytyväisenä :).

Los Angelesissa matkan alussa meidän oli tarkoitus käydä Universal Studiosilla katsomassa, miten elokuvia tehdään. Pidimme lipun hintaa kuitenkin törkeän kalliina (yli 100 $/hlö) ja siihen kuuluvaa huvipuistoa meille turhana, joten päädyimme Warner Brosin samankaltaiselle kierrokselle. Mutta sekin oli hauska ja informatiivinen kierros! Näimme tuttuja kulisseja ja paljastuksia ruudun takaa, tiedättekö esimerkiksi miksi amerikkalaisissa tv-sarjoissa on usein hyvin samannäköinen koulurakennus ja muuten aika samannäköinen kaupungintalokin, ja usein kuvan takaosaa peittää koulubussi tai rekka? Entä miksi Frendien Rachel aina hiplaa vaatteitansa kuvaan astuessaan? :) 

Ja kuka tunnistaa ensimmäisenä alla olevan kahvilan & sohvan, huutaa hep!

(#New York, eikun siis #Los Angeles).

Vielä muutama lisäys siihen söpöjen eläinten listalle:

Jannen ottama kuva!

Merileijonia (#San Francisco, Pier 39).

Näköjään hiekka on jotain ihmeellistä, mitä Euroopasta ei löydy....

Jospa kaivamalla pääsisi vielä vähän syvemmälle? Ja tästä kun kaivoi tuota pintaa, joka oli itseasiassa suolaa eikä hiekkaa, sormet muuttuivat ensin ihan märiksi ja sitten valkoisiksi. (#Badwater Basin, Death Valley, 85.5 m merenpinnan alapuolella).

Hiekkaa tonkimassa aamusta iltaan...ja sitten valitan, kun koirani lempiharrastus on kaivaminen! (#Santa Barbara).

No mutta onhan se nyt ihmeellistä! (#Death Valley).

Jokaisella reissaavalla pariskunnalla tulee varmasti hetkiä, jolloin kaipaisi myös muuta juttuseuraa. Onneksi sitä oli helposti saatavilla...

(#Death Valley)

(#Big Sur)

Ja jos ei yksinkertaisesti keksi enää mitään puhuttavaa, ainahan sitä voi vaikka syödä.

Tai sitten vaan unelmoida.

Kalifornia

Kalifornian reissu oli ehdottomasti huikein matka, jonka olemme tähän mennessä tehneet, joten on vaikea edes aloittaa siitä kertomista! Lensimme 11.3. Münchenistä Los Angelesiin (n. 12 h suora lento) ja 28.3. vuorokauden viivästymisen vuoksi Toronton kautta takaisin Saksaan. Meillä oli koko 2,5 viikon ajan vuokra-auto, ja reippaasti yli 3000 km (!!) sillä ajeltiinkin ympäri Kaliforniaa ja poiketen hieman myös Nevadan puolelle. Reissumme kulki noin suurinpiirtein Los Angeles-San Diego-Las Vegas (NE)-San Francisco-Los Angeles -reittiä, mutta toki tuli tehtyä aika monta mutkaa matkalla.

Tarkempaa matkakertomusta en edes yritä lähteä kirjoittamaan, sillä kokemuksia ja elämyksiä on vaan yksinkertaisesti niin paljon, että tekstistä tulisi ylipitkä. Seuraavassa siis muutamia reissun kohokohtia - kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Luonnon ihmeitä

Pacific Ocean (#Big Sur).

Devil's Golf Course (#Death Valley National Park).

Nyt ei ollut kuuma, ehkä vain noin +30 C. Kesällä lämpötila nousee helposti jopa +45 C:n, lämpötilaennätys taisi olla +57 C vuodelta 1913. Aavikko ei ole muuten mikään pieni kansallispuisto, pariin sataan kilometriin ei tien varrella ole _yhtään_ mitään. (#Death Valley National Park).

 Ihmisen kädenjälkiä

En ole fani, mutta Britneyn tähti nyt vaan sattui kohdalle. (#Hollywood Walk of Fame, Los Angeles).

Bye bye, Hollywood Hills, I'm gonna miss you...(#Hollywood, Los Angeles). Los Angelesia ei muuten tullut ikävä, kaupungissa on asukkaita melkein 4 miljoonaa ja jokaisella on varmaan kolme autoa...Autolla on pakko liikkua joka paikkaan, koska julkista liikennettä ei käytännössä ole. Ruuhkassa istuminen on varmaankin enkelikaupungissa tavallisin ajanviete.

Käytiin katsomassa NHL-peli Los Angeles Kings vs. Nashville Predators. Rinteen Pekkahan se siellä Nashvillen väreissä torjui hienosti, ja vierasjoukkue voitti 1-2. On muuten aika jyrkät nuo katsomot...ensimmäisestä erästä en muista paljon mitään, ja toisen erän jätin suosiolla väliin ja istuin kahvilassa. Jotkut tyypit tanssii ja hyppii tuolla katsomoissa (oheisohjelmaa oli muuten aika paljon mainostaukojen aikana), eikö ne hullut tajua, että se on korkealla ja sieltä voi tippua!! (#Los Angeles).

Sotaveteraanien hautausmaa. (#Cabrillo, San Diego).

Insinöörityön taidonnäyte: Colorado-jokeen 1930-luvulla rakennettu yli 200 m (!) korkea pato, joka jakaa vettä ja tuottaa energiaa usean eri osavaltion tarpeisiin. Todella vaikuttava näky! (#Hoover Dam).

Eiffel-torni löytyy Jenkeistäkin! Las Vegas kasinoineen oli upea ja kamala kokemus, kapitalismin huipentuma, jossa raha virtaa ja kodittomia on valtavasti. Kasinot ovat kuin Ruotsin laivoja potenssiin tuhat - pelkästään meidän hotelli oli järkyttävän kokoinen kompleksi pelialueita, ravintoloita, kauppoja, muita palveluita...kelloja ei missään, ja porukkaa on superrikkaista turisteihin tennissukissa ja sandaaleissa :). Hävisin hedelmäpelissä yhden dollarin, Janne pisti ranttaliksi ja hävisi Black Jackissa varmaan $ 30. Paheksuin. (#Las Vegas, Nevada).

Yövyimme Stratosphere-hotellissa, jonka näkötornin katolla 350 metrissä on 'Insanity Ride'-huvipuisto. Pelkästään tuonne näkötermiin astuminen oli minulle askel hulluuteen, kumpikaan meistä ei todellakaan uskaltautunut näihin laitteisiin, esimerkiksi tuo karuselli pyöri täysin tyhjän päällä. Karmeaa. (#Las Vegas, Nevada)

Golden Gate -salmen ylittävä silta, joka on myös rakennettu 1930-luvulla. Aika legendaarinen nähtävyys. Kuvan aurinkoisuudesta huolimatta San Franciscossa oli todella kylmä eteläisempään Kaliforniaan verrattuna, tuulinen sää ja noin +17 C:n lämpö sai vetämään takkia ja huppua päälle kaupunkikierrokselle.

Legendaarisia nämäkin: San Franciscon jyrkkiä mäkiä (kyllä, erittäin jyrkkiä!) ylös alas ajavat "kaapelikärryt" (cable cars). Näissä vaunuissa ei ole moottoria, vaan ne kulkevat maahan upotettujen kaapeleiden avulla. Kärryt otettiin käyttöön jo 1870-luvulla! (#San Francisco).

Jos San Franciscossa iski vilu, niin Torontossa meinattiin jäätyä! Meidän paluulentomme myöhästyi 2 h, joten myöhästyimme Münchenin lennolta. Seuraava lento lähti vasta seuraavana iltana, joten lentoyhtiön piikkiin jäimme hotelliin yöksi ja pääsimme muutamaksi tunniksi ihmettelemään elämää myös Kanadassa. Ensimmäinen tunti metsästettiin pipoja ja hanskoja (-7 C), jonka jälkeen ihmeteltiin mm. 550 m korkeaa CN Toweria (ylhäälle ei ehditty). (#Toronto, Canada).

Pakolliset (söpöt) eläinkuvat

Lähdimme valasretkelle hieman Los Angelesin alapuolelta aika jännittynein odotuksin. Oppaan mukaan esimerkiksi yleisimpiä delfiinejä (Common Dolphin) ei ollut näkynyt alueella jostain syystä moneen kuukauteen. Ensin näimme yhden, ja hihkuimme innosta jo sen näkemisestä! Pian opas ilmoitti, että ajamme veneellä hieman eteenpäin, jossa on jopa 1000 delfiinin parvi! Se kokemus oli sanoinkuvaamaton ja yksi elämäni hienoimmista luontoelämyksistä. (#Newport Beach). (Kuva on retken oppaan ottama).

Delfiinien lisäksi näimme muutamia harmaavalaita, jotka olivat matkalla Etelä-Kaliforniasta kesäksi Alaskaan. Ne synnyttävät ja kasvattavat talvella poikasia ja kasvattavat vararavintoa etelässä, ja matkustavat syömättä koko matkan pohjoiseen, jossa ne taas syövät. Upeita, melkein sukupuuttoon asti metsästettyjä eläimiä! (#Newport Beach). (Kuva on retken oppaan ottama).

Kuinka jonkun näin suloisen otuksen nimi voi olla merinorsu? (#Big Sur).

California brown pelican on tehnyt myös paluun uhanalaisten lajien listalta ja pesii nyt laajalti Kalifornian rannikolla. (#Newport Beach).

Yövyimme sekä Los Angelesissa että San Diegossa kotimajoituksessa Airbnb:n kautta, ja voimme ehdottomasti suositella sitä majoitusvaihtoehtona! Molemmat kokemukset olivat positiivisia, pääsimme tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja heidän koteihinsa. San Diegossa meitä oli vastassa chihuahua "Biggies" sekä ystävänsä "Smalls", tässä kuvassa Biggies. (#San Diego).

Yhtäkkiä keskellä aavikkoa oli lauma villiaaseja! (#Death Valley National Park).

Ja vielä yksi ylisöpö: erittäin harvinainen ja uhanalainen Toronton karvanaama. Minulla on kyllä ollut todellista onnea, kun onnistuin vangitsemaan tämän harvinaisen otuksen kameran linssille! Tosin se oli melko kömpelön ja hitaan oloinen liikkeissään, tuntui jopa ikään kuin seurailevan minua. Kenties evoluution myötä laji on jo tottunut hieman ihmisiin. (#Toronto).

Lopuksi vielä muutamia herkullisia hetkiä

Ei edelleenkään saksalaisen oluen voittanutta, mutta maistuihan se toki merenelävien kera ilta-auringossa. (#San Diego).

Eikös juustokakkua yleensä nautitakin oluen kanssa? Kahvitarjonta ei ollut nimittäin kummoinen, ja amerikkalaiset juovat kahvinsa usein vähintään puolen litran mukeista. Limsaa tietysti juodaan myös paljon, ja yleensä ravintoloissa lasin voi täyttää yhä uudelleen ja uudelleen samaan hintaan. Hmmm, mitenkähän se ylipaino-ongelma sitten...(#San Francisco).

Jonain päivänä minullakin on mahdollisuus ehkä päästä Hollywoodiin! (#Los Angeles).

Hollywoodissa uran jättäneet naiset kai sitten siirtyvät tänne...? (#Monterey).

Hihhih...(#San Francisco)

Ei hullumpi sanonta. (#Death Valley).

Reissun aikana tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista, ja sen sulatteluun menee varmaan oma hetkensä. Matkasta "Jenkkilään" oli kyllä kannattanut haaveilla jo pidemmän aikaa, oli se sen arvoista. Mutkia matkaan tuli vasta loppumetreillä, kun lentojen kanssa oli hässäkkää ja Saksan lentoturman uutiset eivät ainakaan parantaneet lievästi lentopelkoista allekirjoittanutta. Toisaalta saatiin mahdollisuus tutustua samalla myös Torontoon, eikä meillä varsinaisesti ollut vielä mikään hätä kotiin, niin eipä siinä käynyt kuinkaan. Lopulta päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin, ja täällä odotti ihana oma kikkurakarvainen kainalokoira sekä äidin laittama makaronilaatikko! Kiitos äiti, kun pidit hyvää huolta Hipusta <3.

Hauskaa pääsiäisen odotusta!

Terveisin Nynnyvuoren blondit